EU:n maahanmuuttohaasteiden ratkaiseminen on mennyt jänkkäämiseksi. Jäsenmaat torpedoivat nyt itse niitä päätöksiä, jotka olisi pitänyt tehdä ennen vuoden 2015 kriisiä, kirjoittaa MTV Uutisten kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen.
70 miljoonaa ihmistä luetaan maailmanlaajuisesti pakolaisiksi. Heistä noin 80 000 on tänä vuonna päätynyt Eurooppaan.
Siksi on vähintäänkin arvotonta, että vauraan Euroopan johtajat mälväävät Salzburgin pompööseissä kulisseissa ratkaisuja "maahanmuutto-ongelmiin". Ruikutus siitä, ettei mitään edistystä tapahdu on tavallaan säälittävää, koska mitään suuren luokan ongelmaa ei juuri nyt ole.
Paino on sanoilla juuri nyt.
Seuraava pakolaisaalto tulee vääjäämättä
Ja nyt puhutaan tulovirran hallitsemista. Ei maahan jo tulleiden kotouttamisesta. Se on kaikkea muuta kuin ongelmatonta ja siinä riittää haasteita.
Euroopan pitää tottua ja varautua ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita. Oikeita ja aitoja sellaisia. Seuraava pakolaisaalto tulee vääjäämättä. Eikä se jää viimeiseksi.
Myös paremman elintason toivossa Eurooppaan pyrkivien virta jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Senkin kanssa on elettävä.
Schengen on yksi EU:n huippusaavutuksista
Näiden virtojen hallitsemiseksi tarvitaan yhteisiä toimijoita, toimenpiteitä ja pelisääntöjä. Nimenomaan yhteisiä, jos Schengenin sopimuksessa määritellystä rajattomasta Euroopasta halutaan pitää kiinni.
Sitä kannattaa haluta. Kyseessä on yksi EU:n hienoimmista saavutuksista.
Yhteisiä toimijoita, toimenpiteitä ja pelisääntöjä ei kuitenkaan synny, jos kansallismieliset oikeistopopulistit yritetään pysäyttää kansallismielisiltä oikeistopopulisteilta lainatuilla keinoilla.
Jos jokainen jäsenmaa tuijottaa joka käänteessä vain omaa napaansa ja varjelee omia kansallisia etujaan, Schengenin sopimus on kuopattava. Se tarkoittaisi paluuta kaikki kaikkia vastaan taisteluun, jossa lopulta on vain häviäjiä.
Itseasiassa paluu on jo käynnissä. Sekä Saksan ja Itävallan että Ranskan ja Italian rajoilla Schengen vetelee viimeisiään. Siksi maahanmuuttopäätöksillä on kiire.
Valvonnan voi toteuttaa kansallisesti
EU:n ulkorajojen yhteinen tehokas valvonta on "maahanmuuttoratkaisuista" se tärkein. Tästä kaikki jäsenmaat ovat periaatteessa yhtä mieltä.
Nyt pitäisi lopettaa lapsellinen kiistely siitä, vastaavatko rajavalvonnasta konkreettisesti EU-polisiit vai kansalliset rajavartijat, paljonko rajapoliiseja tarvitaan, kuka maksaa laskut ja kenellä on viimeinen sana. Tärkeintä on, että voimavaroja lisätään, toimintaa tehostetaan ja yhteisistä pelisäännöistä sovitaan.
Jos ja kun poliittisesti on helpompaa jättää rajavalvonnan konkreettinen toteuttaminen ja päävastuu jäsenmaille, miksi sitä ei jätetä?
Tässä(kin) asiassa EU:n oman rajavalvontaviranomaisen Frontexin vahvistamista ajava komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker istuu pelisilmänsä päällä.
Seuraava tärkeä askel on valvottujen vastaanottokeskusten perustaminen EU:n ulkorajavaltioiden alueelle. Keskuksia pitää olla kaikkialla, niillä pitää olla yhtenäiset pelisäännöt ja toimintatavat ja keskusten kustannukset pitää jakaa solidaarisesti.
Tärkein tähän liittyvä yhteinen pelisääntö on se, miten ja mihin keskuksiin tulevat pakolaiset ja maahanmuuttajat sijoitetaan. Se tiedetään, että nykyiset niin sanotut Dublin-säädökset eivät toimi eikä niitä noudateta. Tarvitaan paremmat.
Tämän(kään) ei pitäisi olla niin vaikeata, miltä se nyt näyttää. Ei, jos järjen annetaan voittaa öykkäripopulismi, jolle yksikin pakolainen on liikaa. Hallittu maahanmuutto palvelee kaikkia Schengen-maita. Ei pelkästään rajavaltioita.
"Silmät kiinni" -ulkoistamista vältettävä
Yhteistyö pakolaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa on aurinkoakin tärkeämpää. Siihen pitää panostaa. Niin myös tehdään.
Se ei kuitenkaan voi tarkoittaa, että maahanmuutto-ongelma ulkoistetaan, kuten se nyt tehdään. Nyt Eurooppa sulkee silmänsä muualla tapahtuvilta väärinkäytöksiltä.
Turvapaikanhakijoiden virta Eurooppaan on tyrehtynyt, koska Turkki ja Pohjois-Afrikan yhteistyökumppanit hoitavat likaisen työn enemmän ja vähemmän kyseenalaisin keinoin. Maihinnousupisteiden perustaminen on vääränlaista ulkoistamista, jos sitä ei hoideta kunnolla ihmisoikeuksia kunnioittaen.
Salzburgin huippukokouksen isäntä, Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz on oikeassa. Mitään varsinaista maahanmuuttokriisiä ei ole. On poliittinen kriisi.
EU:lla ei ole yhteistä yhtenäistä maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa. Sen laatiminen ei ole rakettitiedettä, mutta poliittisesta tahdosta ja taktisesta päätöksentekotaidosta on huutava pula.
Yhteiset tavoitteet tiedetään
Tavoitteet ovat kuitenkin yhteisiä. Pakolaisia pitää pystyä auttamaan hallitusti. Laiton maahanmuutto ja ihmissalakuljetus pitää kitkeä pois ja laillinen koko maanosaa hyödyttävä työperäinen maahanmuutto pitää organisoida järkevästi.
Kriisi syntyy siitä, että liian monien eurooppalaisten mielestä, kansallisiksi päättäjiksi kannattaa valita tomppeleita, jotka repivät EU:n kiistattomia saavutuksia kappaleiksi kansallisen ja kansalaisten edun nimissä.
He ravistelevat hihoistaan ratkaisuja, jotka uppoavat vuosien 2015 ja 2016 kriisin väsyttämiin äänestäjiin. Näiltä poliittisilta helppoheikeiltä puuttuu vastavoima, johon ihmiset luottavat ja joka saa myös jotain aikaan.