Huuhkajat hävisivät viileässä Reykjavikin illassa Islannille MM-karsintojensa toisen kierroksen ottelun lukemin 2-3. Ottelun viimeisillä minuuteilla nähtiin suureleinen loppuhässäkkä, jossa pallo lopulta survottiin Suomen maaliin.
Lopun tapahtumat herättävät tunteita, ja ihan syystäkin. Tilanne jätti spekuloitavaa aina mahdollisesta paitsiosta, mahdolliseen maaliin ennen lopullista maalia, ja Niklas Moisanderin rikkeeseen tuomarin koskemattomuutta vastaan.
Maalinedustilannetta en käy kommentissani läpi, vaikkakin koko häslinki syntyi joukkueiden pelillisistä syy-seuraussuhteista. Ottelussa nähtiin paljon muutakin, kuin SE hässäkkä. Esimerkiksi pelin kokonaiskuva, jossa Huuhkajat eivät lopulta edenneet merkittävästi verrattuna aiempiin otteluihin, sekä Islannin peliin reagoiminen ja Suomen vastarea.. niin.
Pelin alku oli Islannin puolelta heikko ja Suomi pelasi ajoittain mallikasta pallokontrollijalkapalloa. Vasemman laidan Lod-Hetemaj-kaksikko oli toimiva, pelaajien liikkuessa tyhjiin tiloihin ja tehden toisilleen hyviä syöttösuuntia. Kaksikon liikkeeseen reagoi myös muu keskikenttä, erityisesti Alexander Ring, ja hyökkäyksen duo Pukki-Hämäläinen. Suomi kykeni tekemään peliä keskialueelle syöttökombinaatioillaan ja usean pelaajan voimin etenemisellä.
Huuhkajien ajoittainen hallitseminen ja mallikas pelaaminen johtui myös Islannista, tai heidän omituisesta ryhmittäytymisestä kentällä. 4-4-2-ryhmitys ei ollut millään tapaa yllätys kenellekään. Suurempi yllätys oli Islannin leveä ryhmittäytyminen kentällä.