Epäiltyjen rekisterin ongelmat eivät kadonneet mihinkään

Ensinnäkin poliisirikosjutut ovat aina jossain määrin jo perusvireeltään surullista seurattavaa. Niissä on aina kyse siitä, että henkilön epäillään tavalla tai toisella pettäneen yhteiskunnan luottamuksen.

Epäiltyjen rekisteri-jutussa on kyse vielä isommasta. Järjestelmä petti. Poliisi on kyllä viimeisen 25 vuoden aikana hanakasti hakenut erilaisia toimivaltuuksia, mutta aidosti toimivan valvonnan järjestäminen ei ole koskaan ollut tärkeysjärjestyksessä mitenkään korkealla.

Jutussa on kyse salaisesta epäiltyjen rekisteristä, jonne poliisi on kirjannut 50 000 ihmistä. Määrä tuntuu korkealta siihen nähden, että järjestäytyneen rikollisuuden jengeissä on Suomessa tuhat ihmistä ja vankiloissa kiertää säännöllisemmin 15 000 ihmisen joukko.

Kyse on siitä olisiko jonkun pitänyt valvoa keitä rekisteriin merkittiin. Valtionsyyttäjä Jarmo Hirvosen mukaan rekisterissä on ainakin 8000 ”kantakorttia” liikaa, eikä poliisi ole lainkaan perannut sitä keitä henkilöitä näihin kantakortteihin on esimerkiksi tavattuina henkilöinä tai autojen rekisterinumeroiden kautta kirjattu.

Surullinen olo jäi siitä, että kolme huolimattomuudesta syytettyä virkamiestä kiisti laiminlyöntinsä. Kiistäminen on aina syytetyn oikeus, mutta ongelma syntyy siitä, että valtakunnansyyttäjänviraston johtamassa tutkinnassa ei löytynyt keitään muitakaan, jotka olisivat voineet olla vastuussa epäiltyjen rekisteristä.

Jäi surullinen olo myös syytettyjen puolesta. Juttua puitiin tilasyistä käräjäoikeuden turvasalissa. Se on synkkä, iso sali ilman ikkunoita oikeustalon kellarissa. Yleensä penkeillä istuu tatuoituja gangstereita - sellaisia, jotka on syytäkin kirjata epriin - ja asianajajia. Ympärillä on edustava valikoima Helsingin poliisilaitoksen jäyhimmistä ja isokokoisimmista konstaapeleista.

Nyt paikalla oli pukumiespoliiseja ja asianajajia, gangsterit puuttuivat. Ehkä pitkän linjan poliisimiehiä ei olisi tarvinnut nöyryyttää salin valinnalla, syytetyksi joutuminen näytti olevan kova paikka muutenkin.

Mutta surullisempaa oli päivän perusteella, että ketään ei ole kiinnostanut epäiltyjen rekisterin valvonta. Se ei kuulunut kenenkään tehtäviin.

Olen aiemmin kirjoittanut, että jutussa on oikeastaan ihan sama tuomitaanko siinä ketään. Kyse on pikemminkin ollut rikostutkinnan keinoin tehtävästä laillisuusvalvonnasta, koska mitään muu tapa ei ole auttanut.

Ikävä kyllä tämä kovakaan laillisuusvalvonta ei näytä toimivan.

Poliisihallitus halusi salata eprin ongelmista tekemänsä loppuraportin kokonaan, mutta käräjäoikeus ei nähnyt 44-sivuisessa asiakirjassa mitään salattavaa. Kyse on pitkälti vain tilastoista ja numeroista. Taas hyvä esimerkki poliisin halusta ylisalata, joka osaltaan aiheuttaa ongelmia.

Loppuraportissa on kuvattu esimerkiksi se millaisilla perusteilla myötävaikuttajia kirjattiin. Esimerkiksi 880 ihmistä päätyi rekisteriin jengitalon lähelle tehdyn parkkeerauksen perusteella ja 966 ihmistä tarran, lippiksen tai esimerkiksi T-paidan takia. Yli 2000 ihmistä päätyi rekisteriin osallistuttuaan jengin juhliin tai hautajaisiin.

Jotenkin silmiinpistävää raportissa on se, että valtaosan merkinnöistä tehnyt keskusrikospoliisi ei ole nähnyt käytännöissään mitään ongelmaa. Krp on kirjannut epriin yli 30 000 henkilöä ja sen omassa tarkastuksessa korjattavaa nähtiin 128:ssa tapauksessa.

Juuri krp on tehnyt valtaosan näiden sivullisten eli myötävaikuttajien vajaasta 6000 kirjauksesta, joihin syytekin pitkälti perustuu. Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan epäiltyjen rekisteriin ei pitäisi päätyä sillä perusteella, että parkkeeraa autonsa jengitalon lähelle, kättelee jengiläistä, pukeutuu tietynlaisiin vaatteisiin tai lainaa autoaan jengiin kuuluvalle.

Jos joku ihmettelee miksi ei poliisi saisi kirjata haluamiansa tietoja rekisteriin, niin vastaus löytyy yksityiselämän suojasta. Jokaisella on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Epri-merkinnän takia voi menettää työpaikkansa.

Myötävaikuttajien vähintään kyseenalaisia merkintöjä on siis rekisterissä tuhansia ja ne ovat siis siellä edelleen. Joitain niistä on epämääräisyyden vuoksi esitetty poistettavaksi, mutta vain pieni määrä. Tarkka luku ei raportista selviä.

Krp:n itsensä tekemästä tarkastuksesta paistaa numeroiden kautta läpi sama asenne, joka näkyi kuulustelussa: rekisterissä ei ole vikaa. Poliisihallituksen raportin perusteella vaikuttaa siltä, että keskusrikospoliisi on poistanut merkinnöistään suurin piirtein vain kuolleet henkilöt.

Surullista kyllä, näyttää siltä että epristä on tullut krp:lle kunniakysymys. Aikanaan jutun kuulustelussa krp:n poliisit suhtautuivat oman toimintansa tutkintaan ja kyseenalaistamiseen hyvin kielteisesti.

Yksi rikosylikonstaapeli vastasi ensimmäisessä kuulustelussaan 18 sivua käytännössä pelkästään ”en kommentoi”. Johtoon kuuluva kieltäytyi vastaamasta lukuisiin kysymyksiin viitaten aina vain edelliseen vastaukseen. Yksi vetäytyi täysin poliisilain salassapitomahdollisuuteen.

Poliisihallitus ei itse nähnyt sivullisten myötävaikuttajien kirjaamisessa ongelmaa, vaan merkinnät ovat yhä rekisterissä. Poliisihallituksen raportissa jätettiin takaportti: Jos käräjäoikeus toteaa ns. sivullisten kirjaukset vääriksi, niin syyttäjien kyseenalaistamat kirjaukset on nyt kartoitettu.

Tämä tarkoittaa sitä, että tosiasiassa koko epri-ongelma ei ole korjaantunut lainkaan pari vuotta jatkuneen kohun myötä. Se on erityisen surullista.

Jotain hyvää poliisihallituksen raportissa kuitenkin on. Se osoittaa, ettei poliisin sisäinen oma valvonta toimi tässäkään tapauksessa. Jonkun poliisin ulkopuolisen tahon pitäisi perata koko rekisteri läpi, jotta tilanteeseen saataisiin selvyys.