Helsingin käräjäoikeus ohitti epäiltyjen rekisteri -jutun ytimen, kun se ei ottanut kantaa syyttäjien laittomiksi väittämiin rekisterimerkintöihin. Tulkinta salaiseen rekisteriin laitettavista merkinnöistä pysyy poliisilla.
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kolmen virkamiehen syytteet niin sanotussa epri-jutussa. Päätöksen ydin oli selkeä: epäiltyjen rekisterin valvonta ei kuulunut heille.
Ongelma on se, ettei se kuulunut kenellekään.
"Poliisihallinnossa laillisuusvalvonnasta voimassa olleet ja olevat määräykset ja ohjeet ovat erittäin epäselvät ja monitulkintaiset", oikeus totesi päätöksessään.
Käräjäoikeuden mukaan ”eprin tietosisällön laillisuusvalvonta muiden kuin sen käyttäjien toimesta on lain mukaan ollut mahdotonta ennen vuotta 2014.”
Eli epäiltyjen rekisteriä ei valvonut kukaan.
Poliisi on neljännesvuosisadan ajan jatkuvasti hamunnut erilaisia toimivaltuuksia, mutta kunnollisen valvonnan järjestäminen ei ole ollut koskaan erityisen olennaista.
Kun ihmisten perusoikeuksiin kajotaan, niin silloin sääntelyn pitäisi olla täsmällistä ja toimivaa myös valvonnan osalta. Jokaisella on kuitenkin oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä.
Oikeus valitsi helpon tien
Kiitosta ei voi jakaa käräjäoikeudellekaan. Kolmen tuomarin kokoonpano valitsi jutussa helpoimman tien, sen matalan aidan.
Oikeus tutki vain sen olivatko syytetyt vastuussa rekisteristä ja jätti kysymyksen eprin merkintöjen lainvastaisuudesta ilmaan. Oikeus ei siis ottanut koko ydinkysymykseen kantaa.
Toisinkin olisi voinut tehdä. Oikeus olisi voinut ensin miettiä onko rekisterissä jotain pielessä ja sitten pohtia vastuukysymyksiä.
Miksi näin? Se ei selviä, koska asia kuuluu kolmen tuomarin päätösneuvottelujen salaisuuden piiriin.
Poliisin oma laillisuusvalvonta ei ulottunut eprin sisältöön, eikä sinne päästy edes tällaisessa ”kovassa laillisuusvalvonnassa”.
Se on harmi.
Entä ne kyseenalaiset merkinnät?
Eprissä on noin 50000 henkilökorttia, johon on kerätty tietoja järjestäytyneen rikollisuuden henkilöistä ja myötävaikuttajista. Lukua voi pitää suurena siihen nähden, että krp:n mukaan järjestäytyneen rikollisuuden jengeihin kuuluu noin tuhat henkilöä.
Ydin on siinä miten poliisi tulkitsee sanan myötävaikuttaja. Tulkinta on ollut hyvin lavea.
Jutun aikana syyttäjät puhuivat noin 8000:sta väärin perustein tehdystä merkinnästä. He nostivat esiin esimerkkejä ongelma-merkinnöistä.
Nyt kysymys tietysti kuuluu: pysyykö autoaan gangsteripojanpojalle lainannut mummo eprissä ? Entä jengiläistä kadulla kätellyt tai klubitalon läheisyyteen parkkeerannut?
Esimerkiksi näitä parkkeeraajia oli poliisihallituksen selvityksen mukaan kirjattu epriin 880.
Poliisihallitus ei selvityksessään nähnyt sivullisten myötävaikuttajien kirjaamisessa ongelmaa, vaan merkinnät ovat yhä rekisterissä. Jos oikeus olisi todennut merkinnät vääriksi, ne olisi poistettu.
Tämä perusteella voi todeta, että mummo, kättelijä ja parkkeeraaja pysyvät rekisterissä.
Mutta kukakohan eprin tietosisällöstä vastaa nyt?
Otetaan puhelu.
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoo, että epri-syötön laillisuuden varmistaa kussakin poliisiyksikössä päällystötason poliisimies. Poliisihallitus on antanut menettelytapaohjeet, muttei tarkista yksittäisiä syöttöjä.
Hetkinen.
Oikeus totesi, että eprin tietosisällön valvonta ei ole kuulunut eikä ole edes voinut lainsäädännön mukaan kuulua keskusrikospoliisille.
Päätöksessään käräjäoikeus tarkoitti siis koko rekisteriä, mutta totesi krp:n olevan ylivoimaisesti suurin tietojen syöttäjä.
"Tilannetta, jossa toimintaa harjoittava taho vastaa itse oman toimintansa laillisuusvalvonnasta, ei ole yleisesti arvioiden pidettävä asianmukaisena", oikeus lausui.
Mutta... Nykytilanteessa siis krp:n tekemien syöttöjen laillisuuden varmistaa krp:n komisario ja Helsingin poliisissa Helsingin komisario ja niin edelleen.
Ei vaikuta ihan selvältä vieläkään.