Epäiltyjen rekisteri -juttu osoittaa miten tiedonhankinnan uskottu tärkeys sokeuttaa sitä tekevät. Suhteellisuuden taju hämärtyy.
Poliisihallituksen kolmosmies Tomi Vuoren lausunto piti kuunnella oikeussaliäänitteeltä pari kertaa. Viime viikolla oli taas sen verran kiirettä, että koko epri-oikeudenkäyntiä en ehtinyt salissa istua. Oikeus kuitenkin nauhoittaa kaikki todistajat ja äänitteet voi tilata.
Sanatarkka lainaus kertoo mitä poliisijohtaja sanoi poliisin ohjeiden ja määräysten merkityksestä.
”Tää saattaa kuulostaa vähän kafkamaiselta. Mä olin 8,5 vuotta sotilaallisessa organisaatiossa. Siellä kun sanotaan ’vastaa’, niin se sitten kans vastaa. Mutta meillä kun kirjoitetaan ’vastaa’, niin se ei välttämättä ole se mitä todellisuudessa tapahtuu tai mitä edes edellytetään tapahtuvan.”
Ei kuulosta vain vähän kafkamaista, vaan paljon. Hänen entisessä työpaikassaan rajavartiostossa vastuulla oli siis merkitystä, mutta poliisissa ei sitä edes välttämättä edellytetä. Itse asiassa tämä on erittäin kafkamaista.
Kafkamaisuus viittaa hämmentävään tai järjettömään viranomaistoimintaan, jossa yksilö on vain kohde viranomaisen rattaissa. Franz Kafkan kuuluisimpia teoksia on romaani "Oikeusjuttu", jossa Josef K. eräänä aamuna herättyään vangitaan ja asetetaan syytteeseen rikoksesta, jota ei koskaan paljasteta.
Kuvaus sopii epri-oikeudenkäynnissä esille tulleeseen varsin hyvin. Se paljasti poliisikäsityksen, jossa kansalainen on vain kohde vailla oikeutta yksityisyyteen.
Poliisijohtaja Vuori totesi, että eprissä on ongelmia, mutta kukaan ei ole varsinaisesti vastannut siitä.
Itse oikeudenkäynnissä on kyse siitä onko joku poliisihallinnon viranomainen ollut vastuussa syyttäjien mielestä vinoutuneesta rekisteröinnistä. Valtakunnansyyttäjänvirasto löysi pitkällisten tutkimusten jälkeen kolme poliisihallinnon virkamiestä syytteeseen.
He tietysti kaikki kiistävät sillä perusteella, ettei rekisterin valvonta kuulunut heille. Ehkä oikeusjuttu on ollut heillekin kafkamainen.
Lisää kafkamaisuutta
Epäiltyjen rekisterin valvontaan liittyvässä jutussa näitä "kafka"-katergorian hetkiä oli useita.
Keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli vastasi valtionsyyttäjän kysymykseen yksityisyyden merkityksestä epri-kirjauksissa näin:.
"Tuntuu hassulta puhua yksityisyydensuojasta. Sehän on poliisin salainen rekisteri."
Toinen kertoi, että koulutusta oli rekisteriin annettu, mutta perusoikeuksiin saakka siinä ei ollut päästy.
Poliisin kanta tuli selväksi. Salaiseen rekisteriin voi kirjata mitä tahansa tietoja kansalaisista, kunhan jonkinlainen ”matalan kynnyksen” liittymä järjestäytyneeseen rikollisuuteen löytyy.
Sinne on päätynyt tietoja autoaan lapsenlapselle lainanneesta isoäidistä järjestäytyneen rikollisuuden myötävaikuttajana, kun auton ajaja kuului JR-jengiin. Poliisit olivat kirjanneet järjestäytyneen rikollisuuden rekisteriin tietoja alaikäisistä huumeidenkäyttäjistä. Sinne on laitettu ihmisiä, jos Facebookissa on kuva jengipaidan kanssa.
Risteilyllä epäiltyjen rekisteriin kuuluva oli harrastanut seksiä hytissä naisen kanssa. Poliisit olivat syynänneet hytin parin poistuttua ja kirjoittaneet raportin epriin.
Hyvä työkalu?
Epri on oikeudenkäynnissä kuullun perusteella ollut erityisen hyvä työkalu järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa.
Epäilemättä poliisi tarvitsee rekisterin, johon voidaan kirjata tietoja ja havaintoja rosvoista. Ongelma syntyy kun nämä kirjaukset laajenevat tavallisiin ihmisiin.
Jokaisella on kuitenkin oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Epri kyseenalaistaa tämän.
Jotenkin numerot kuitenkin tuntuvat kummallisilta. Epriin kirjatuista 50000 henkilöstä on ¾ kirjattu epäillyksi ja ¼ myötävaikuttajaksi. Krp:n lukujen mukaan Suomessa JR-jengeihin kuuluu tuhat henkilöä. Vankiloissa kiertää jatkuvammin noin 15000 hengen joukko.
Koko rekisteri - joskin alustaltan nykyisin jo vanhentunut - on rakennettu sen varaan, että se paljastaa ihmisten yhteyksiä.
Kafkamainen laki
1990-luvun väkivaltaiset moottoripyöräjengien yhteenotot johtivat 2003 voimaan tulleeseen lakiin, jossa kriminalisoitiin järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen. Siitä voidaan langettaa jopa kaksi vuotta vankeutta.
Rikoslain pykälä on poikkeuksellinen. Tietojeni mukaan yhtäkään ihmistä ei tästä ole joistain syytteistä huolimatta kuitenkaan tuomittu. Syyttäjät eivät ole pystyneet todistamaan, että JR-ryhmä olisi perustettu nimenomaan rikollista toimintaa varten. Toki jengiin kuulumista on käytetty rangaistuksen koventamisperusteena, mutta se on eri asia.
Epri-oikeudenkäynnissä pykälän todellinen tarkoitus on avautunut. Epäiltyjen rekisteriin voidaan kirjata sellaisia henkilöitä, joita epäillään tai epäillään myötävaikuttavan rikokseena, josta voidaan tuomita vähintään 6 kk vankeutta.
Varsin väljän ja ilmeisen tulkinnanvaraisen JR-pykälän kahden vuoden maksimirangaistus ylittää tuon kevyesti.
Eli kun poliisi katsoo epri-kirjauksen kynnyksen vielä huomattavasti alemmalle tasolle kuin rikostutkinnan aloittamisen, niin käytännössä ketä tahansa jengiläisen tapaamaa henkilöä voidaan epäillä JR-toimintaan osallistumista epri-lain myötävaikuttajana.
Rikollisryhmän toimintaan osallistuminen on suhteellisen epäselvä käsite, mutta myötävaikuttaja vielä hämärämpi.
Poliisin käsitys siitä on hyvin laaaja. Jos Josef K. ostaa jostain kahdella eurolla jengitarran tai kahdellakymmenellä lippiksen, niin poliisin tulkinnan mukaan kyse on järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan tukemisesta.
Perusteena on se, että JR-pykälän mukaan on rangaistavaa, jos henkilö on ”suoraan tai välillisesti antamalla tai keräämällä varoja järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisen toiminnan rahoittamiseksi” osallistunut järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan.
Yhtään rikostutkintaa ei tarran, T-paidan tai hupparin ostamisesta ole kuitenkaan kehdattu aloittaa. Ei ole tarvetta, jos lain tarkoitus on ollut alun perin ollut mahdollisuus kerätä tietoja rekisteriin.
JR-pykälässä näyttää siis todellisuudessa - kun rikosjuttuja ei siitä tule - olevan kyse vain eräänlaisesta keppihevosesta, joka mahdollistaa helposti laajan rekisteröinnin suuresta joukosta jengiläisiä ja heidän tutuistaan.
Ajallinen yhteyskin on ilmeinen. Jengipykälä tuli rikoslakiin 2003 ja vuonna 2005 epriin yhdistettiin silloinen jengirekisteri, mikä lisäsi epri-rekisteröintejä.
Myötävaikuttaja Josef K.
Ristiriita rekisteriin kirjatuista syntyy nimenomaan ”myötävaikuttaja”-sanan tulkinnasta. Poliisi on tulkinnut sitä laajasti ja tekee sitä edelleen.
Myötävaikuttajia kirjataan epri-oikeudenkäynnistä ja Putin-kohusta huolimatta edelleen samoin perustein, vaikka nykyisin merkinnän sinetöi komisario entisen rikosylikonstaapelin sijaan.
Oikeussalissa krp:n rikosylikonstaapelit eivät nähneet toiminnassaan mitään arvosteltavaa.
Sikäli ei ole yllätys, että kun poliisihallitus määräsi kohun myötä laajan epri-tarkastuksen, niin siinä ei löytynyt paljoakaan korjattavaa. Poliisihallitus halusi salata lähinnä numeroita sisältäneen tarkastusraportin, mutta käräjäoikeus katsoi sen julkiseksi.
Raportin mukaan esimerkiksi krp on kirjannut nyky-eprin 50000 nimestä kaksi kolmasosaa. Krp löysi omassa tarkastuksessaan 128 poistettavaa tietoa - ilmeisesti suurin piirtein sellaiset, joiden kuolemaa ei ollut aiemmin huomattu.
Tämä ei vaikuta erityisen puolueettomalta tai luotettavalta selvitykseltä. Tarkastusta ainakin oikeussalissa kuullun perusteella tekivät osittain - tai ehkä aivan - samat henkilöt, jotka olivat merkintöjä tehneet.
Krp:ssä poliisit siis arvioivat omaa toimintaansa tilanteessa, jossa usea oli ollut tutkinnan alussa rikoksesta epäilty sillä perusteella, että merkinnät olivat vääriä.
Kafka ei varmaankaan ihan käänny haudassaan, mutta vähän ehkä nytkähtää naurahtaessaan.
Poliisihallituksen määräämää epri-tarkastusta on vaikea pitää kovin uskottavana. Nyt selvitys päätyy sisäministeriön kautta sitä pyytäneelle eduskunnalle. Toivottavasti siellä suhtaudutaan siihen varauksella.
Poliisihallituksen järjestämässä tarkastuksessa löytyi 1600 virheellistä merkintää, mutta valtionsyyttäjän käsityksen mukaan rekisterissä on vähintään 8000 väärin perustein myötävaikuttajaksi kirjattua. Eikä kukaan ole tarkastanut keitä on päätynyt rekisteriin havaintotietoina.
Muistutetaan vielä: Jokaisella on kuitenkin oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä.
Pelkkä rekisterimerkintä sivullisesta täyttää tämän puuttumisen puhumattakaan siitä, että vierailu kerhotalolla voi johtaa potkuihin tai muihin vaikeuksiin.
Kafkamainen valtataistelu
Epäiltyjen rekisterin 2013 alkaneesta tutkinnasta syntyi valtataistelu poliisin ja valtakunnansyyttäjänviraston välille. Poliisihallitus ja krp suhtautuivat kielteisesti koko tutkintaan samaan tapaan kuin Helsingin huumepoliisissa on inhottu krp:n Aarnio-tutkintaa.
Syyttäjillä oli vaikeuksia saada mitään tietoa koko tutkinnan aikana. Tällainen poliisihallituksen perusasenne ei tietenkään lisää luottamusta rekisterin laillisuusvalvontaan.
Epri-tutkinta ja oikeudenkäynti ovat olleet koko ajan kovaa laillisuusvalvontaa. Sen yhteydessä on paljastunut, ettei epriä valvonut kukaan. Syytteeseen tuotiin ne, joilla oli syyttäjän näkemyksen mukaan ollut jonkinlainen periaatteellinen velvollisuus siihen.
Tarkoitus pyhittää keinot, on selkeästi ollut vallitseva ajattelutapa. Kukaan ei ole kyseenalaistanut menettelytapoja.
Aiemmin olen kirjoittanut, ettei sillä ole merkitystä tuomitaanko asiassa joku. Tämä pitää nyt oikeudenkäynnin jälkeen korjata. Käräjäoikeus antaa päätöksen jutussa ensi vuoden puolella.
Tässäkin tilanne on aika lailla kafkamainen, koska koko epäiltyjen rekisterin laillisuus on kiertynyt tämän oikeudenkäynnin ympärille.
Jos syytteet hylätään, niin poliisihallituksessa ja krp:ssä tulkitaan päätös siten, että epriin voi jatkossakin kirjata tietoja nykyiseen tapaan. Jos syytetyt - kuitenkin vain ylemmän keskitason - virkamiehet tuomitaan, niin rikosvastuu laiminlyönneistä ei ehkä kuitenkaan osu kohdalleen.
Tutkinnassa ei epäilty tai edes kuulusteltu krp:n silloista päällikköä Rauno Rantaa tai poliisiylijohtaja Mikko Paateroa, joilla kaiketi viime kädessä olisi ollut vastuu asiasta. Oikeudenkäynnin jälkeen tuntuu, että olisi pitänyt.
Kafkamaisuuden jatko
Epäiltyjen rekisterin periaate ei ole kaukana kaavaillusta tiedustelulaista. Molemmissa hankitaan tietoa mahdollisista uhista. Sellainen on varmasti tarpeen yhteiskunnan uhkien torjunnan kannalta. Verkkourkinnan mahdollisuudet ovat moninkertaiset verrattuna siihen, että tarkkailumiehet seuraavat jengiläisen liikkeitä kaupungilla.
Ongelma nivoutuu siihen, että epri-juttu osoittaa miten tiedonhankinnan kuviteltu tärkeys voi sokeuttaa sitä tekevät. Suhteellisuuden taju hämärtyy.
Epäiltyjen rekisterin käytännöt osoittavat vaaran paitsi yksittäisten toimijoiden niin myös organisaation osalta. Eli ei kyetä enää näkemään kokonaisuutta eli sitä milloin mennään liian pitkälle. Puhumattakaan siitä, että määräyksiä on valvonnan osalta laiminlyöty, koska kukaan ei ole välittänyt.
Jos vielä mietityttää, niin kannattaa lukea vielä kerran poliisijohtaja Vuoren lausunto.