Jos konservatiivit valitsevat ulkoministeri Elizabeth ”Liz” Trussin, 47, puolueensa johtoon ja pääministeriksi, kansalaiset saavat yhdistelmää maan ensimmäistä naispääministeriä Margaret Thatcheria ja viimeisiä hetkiään 10 Downing Streetiä hallitsevaa Boris Johnsonia – ilman jälkimmäisen skandaalivanaa, mutta muuten tämän linjoilla, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.
Lukuisten puhetilaisuuksien perusteella entisen valtiovarainministerin Rishi Sunakin, 42, sanotaan päihittävän Trussin asiapuolella - eräänlaisena ollirehninä, mutta peribrittiläisellä itseironialla.
Populistinen, uutena Rautarouvana näyttäytyvä Truss vetoaa puolueensa oikean laitaan ja johtaa kilpailijaansa mielipidemittauksissa selkeästi. Tosin molemmat häviävät puolueensa sisällä suosiossa Johnsonille. Voittajalle ei siis mikään hillotolppa edes omiensa joukossa parlamentissa.
Mitä tuleman pitää Suomelle ja EU:lle?
Puolustusasioissa Johnsonin linja jatkunee. Jo ennen Nato-jäsenyyshakemusta Suomi Ja Britannia olivat lähentyneet puolustusyhteistyössä. Britannia on antanut Suomelle turvatakuut Nato-jäsenyysprosessin ajaksi.
Truss jatkanee Johnsonin linjalla näkyvässä Ukrainan sotilaallisessa tukemisessa. Ensimmäisen puhelun Truss aikoo soittaa Volodymyr Zelenskyille ja haluaa, että Britannia on johtajavaltio Ukrainan ”Marshall-avussa”, tuessa ja jälleenrakennuksessa.
Brexitin jälkeen sotilaallinen yhteistyö ja toiminta on keskeinen alue, missä ydinasevalta Britannia haluaa näkyä ja vaikuttaa osana uutta ulkopolitiikkaansa, myös Euroopassa.
Hän pyrkiikin nostamaan Britannian puolustusbudjetin kolmeen prosenttiin bkt:sta vuosikymmenen loppuun mennessä, nykyisestä noin 2.3 prosentista.
BoJon viitoittamalla tiellä Truss aikoo jatkaa myös EU-asioissa.
Ja se tietää riitelyn jatkumista. Erityinen kitkeryys kohdistuu vuosisataiseen kilpailijan Ranskaan, jonka verbaalinen höykyttäminen vaalipuheissa on taattu aplodiautomaatti.
Äskettäin Truss sanoi odottavansa Emmanuel Macronilta ”tekoja, ei sanoja”, joiden perustella hän mittaa, onko Ranskan presidentti ”ystävä” vai ”vihollinen”. Näillä sanoin aikana, kun Euroopan todellinen vihollinen Kremlissä haluaa syöstä EU:n ja Britannian kaaokseen.
Kyse on tietysti myös kahdenvälisistä kiistoista vaikkapa kalastus- ja siirtolaiskysymyksissä, mutta myös brexiteerien imperiaalista haamukipua ja nationalistista keskisormen näyttöä EU:lle, Ranska kun on unionin johtajavaltioita.
Niinpä Truss uhkaa purkaa Johnsonin itse neuvotteleman ja sittemmin vihaaman sopimuksen EU:n kanssa Irlannin saaren rajajärjestelyistä osana Brexitiä.
Tästä voi tulla vuosien molemminpuolinen ja krooninen päänsärky juristeja työllistävine säännöskiistoisteen. Rähinä maksaisi nykyistä enemmän rahaa aikana, jolloin siihen ei kummallakaan olisi varaa, Britannialla vielä vähemmän.
Lisäksi Pohjois-Irlannin protestanttinen DUP-puolue on lievästi sanoen pettynyt Johnsonin sopimaan rajajärjestelyyn. Se pelkää, että Lontoo hylkää protestantit tavoitteelle yhdistää kruunun alue Irlannin tasavaltaan.
Mitä tapahtuu kuudes lokakuuta Prahassa?
Vastaako Boris Johnsonin seuraaja myönteisesti EU:n vielä lähettämättömään kutsuun osallistua huippukokoukseen, missä Euroopan johtajat – Ukrainaa myöten, ja ilman Putinia – keskustelevat demokratioiden poliittisen yhteistyön tiivistämisestä. Suuren aatteellisen idean isä on Macron.
Venäjän hyökkäyssota on nostanut energian hinnat korkealle myös Britanniassa.
Jopa 85 prosenttia kotitalouksista, joista moni on huonosti eristetty yksinkertaisi ikkunoineen, lämpiää kaasulla. Miljoonien perheiden arvioidaan ajautuvan vähintään pahoihin laskujen maksuvaikeuksiin, jos ei -kyvyttömyyteen.
Se tietäisi yhä ankeampia aikoja, lakkoja ja ehkä levottomuuksia maassa, missä tuloerojen kasvu ja monien erityisesti pohjoisempien kaupunkien infrastruktuurien rappeutuminen ovat jatkuneet pitkään.
Ei uusia veroja, Truss lupaa. Jollakin hänen on kuitenkin rahoitettava lupaamansa tuki vähävaraisimpien kotitalouksien energialaskuihin. Myös julkinen terveydenhuolto on pulassa.
Inflaatio on korkein neljään vuosikymmeneen. Nyt noin 10 prosenttia, joidenkin arvioiden mukaan se voi tuplaantua.
Ehkä vaalipuheet ovat yhtä, hallituksen johtaminen toista. Toisaalta, Boris Johnson ja Donald Trump – vain lähimpinä esimerkkeinä – löivät lisää löylyä kiukaalle valtaan päästyään.
Kuningatar Elisabet nimittää uuden pääministerin ensi tiistaina Balmoralin linnassa Skotlannissa, ei perinteiseen tapaan Buckinghamin palatsissa. Truss tai Sunak, kyseessä on jo neljäs Britannian pääministeri kuudessa vuodessa.
Lähes satavuotias kuningatar luultavasti olisi levollisempi valtakunnastaan, jos pääministerin virka-asunnon ovi ei kävisi näin tiuhaan, ja manner-Eurooppa olisi ystävä sammakonreisiä syöviä ranskalaisia myöten.