Kommentti: Boris Johnson lähti vaaleihin brexitin takia ja saa sen – mutta seuraava tavoite on harppaus, joka voi sattua haaroihin

Brexit. Sitä Boris Johnson toisti toistamistaan. 

Siksi hän lähti lähti näihin vaaleihin. Monomaanisesti tavoitteenaan brexit. Hän saa sen.

Johnsonin enemmistö parlementissa on suurin konservatiivijohtajalle sitten Margaret Thatcherin 1980-luvulla (mutta ei lähelläkään työväenpuolueen Tony Blairin suurinta enemmistöä). 

Pettymysten ilta, huokaisi Jeremy Corbyn, kun kävi ilmi, että hänen johtamansa työväenpuolue kärsi pahimman tappionsa sitten vuoden 1935. Corbyn saa lähteä.

Jeremy Corbyn aliarvioi brexitin merkityksen

Brexit, sen painovoimaa Corbyn ei ymmärtänyt, vaikka maassa on isoja ongelmia julkisesta terveydenhuoltojärjestelmästä lähtien. 

Vanhana EU:ta vieroksuvana jääränä hän ei halunnut eikä henkisesti kyennyt nostamaan EU-jäsenyyden kohtaloa kärkiteemakseen.

Työväenpuolue menetti paljon paikkoja entisillä teollisuusalueilla, joilla kannatettiin brexitiä kansanäänestyksesä 2016. 

Vaikka brittien sanotaan olevan läpeensä kyllästyneitä brexit-prosessiin, mielipidemittaus- ja data-analyysiyhtiö YouGov:n mukaan 69 prosenttia briteistä haluaa, että nyt keskitytään brexitiin vähintään nykyisellä tarmolla tai vielä isommalla otteella. 

Onko Boris Johnsonista jonglööriksi?

Johnsonin kaksi seuraavaa tavoitetta on vaalien myötä käytännössä kotiutettu, brexit-erosuunnitelmansa hyväksyminen parlamentissa ja kävely ulos EU:n ovesta 31. tammikuuta 2020.

Kolmas tavoite onkin jo harppaus, jossa voi sattua haaroihin – saada vuoden 2020 loppuun mennessä aikaiseksi tulevat suhteet Brysselin kanssa, erityisesti kaupankäynnissä.

Johnson on ilmaissut tavoittelevansa pelkistettyä kauppasopimusta Englannin kanaalin yli, esimerkiksi matalia tariffeja tai niiden poistamista tavarakaupassa ja ehkä joissain palveluissa.

EU:n sisämarkkinoiden sääntelyä ja normeja esimerkiksi kuluttajansuojassa, ympäristönsuojelussa ja työntekijöiden oikeuksissa hän on vieroksunut, ja vapaa liikkuvuus loppuu.

Tämä ei kelpaa kaikille hänen puolueessaan. 

Hurmahenkisimmät brexiteerit haluavat vieläkin kovempaa uutta suhdetta, liike-elämän tukijat toivovat läheisempää kanssakäymistä. 

Johnson on esiintynyt Lontoon pormestarina olympialaisiin liittyen trapetsivaijereista roikkuen, nyt hänen pitäisi olla myös jonglööri.

Salista keittiöön ja tiskivuoren kimppuun

Ennen vaaleja sanottu on toista kuin niiden jälkeinen todellisuus, jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. 

Saattaa olla, että vuoden 2020 jälkeen EU-neuvottelut jatkuvat – kunhan hän pyytää jatkoaikaa ennen ensi kesän heinäkuuta, ja EU-johtajat pyyntöön suostuvat. 

Täysin sopimukseton kaupankäynti olisi  nimittäin niin raju repäisy Britannian taloudelle, että natolionalistina ja toisaalta pragmaatikkona Johnson sen ymmärtää. Opposition EU-mieliset tuskin haraavat vastaan luvattua paremmille EU-suhteille.

Totuuden kanssa välillä hyvin höllästi elävä pääministeri on vannonut mahtipontisesti yhtä sun toista. "Kuolen mieluummin katuojassa kuin lykkään maan eroa EU:sta". Näin hän sanoi ennen viime lokakuun EU-eron takarajaa. Johnson on yhä hengissä, katuoja on unohdettu.

Voittokakun syömisen jälkeen on aika siirtyä salista keittiöön ja tiskata astiat.

Johnsonilla on edessään myös Skotlannin tavoite itsenäistyä, talouden rakenteiden uhkaava natina, ja kansalaiset, jotka odottavat tuloksia tai muuten, uurnilla tavataan. 

Brexit näkyy tässäkin.