Hallitukselle on irvistelty pitkin syksyä sääntelyn purkamisen heikoista tuloksista. Juuri muuta ei muisteta kuin se parkkikiekko.
Apteekkien avaaminen kilpailulle olisi toista maata. Tämä kävi selväksi, kun tein juttua apteekkien avaamisesta kilpailulle ja luin pari viime vuosina tehtyä selvitystä apteekkienlupien ja lääkehintojen säännöstelystä.
Heikkopäistä voisi hirvittää tuohon rakennelmaan koskeminen. On se niin tiukasti yhteen punottu kudelma. Jos yhden solmun avaa ja nykäisee, koko rakennelma sortuu. Toisin päin näyttää siltä, että alan lupakäytäntö on niin tiukasti sementoitu lääkkeiden tukkuhinta-hintaputki-toimitusmaksu-apteekkitaksa- ja kelakorvauskertoimiin, ettei se yhden asian raapaisulla murene. Yhtä asiaa ei siis voi muuttaa koskematta kaikkeen.
Esimerkki: Miten turvataan syrjäseutujen lääkejakelu, jos sinne ei enää hakeudu proviisoreita pyörittämään pikku apteekkeja. Ei kai lääkkeitä sentään laiteta jakeluun R-kioskiin tai Salen kassalle? Siinä voisi lääketurvallisuus olla koetuksella. Toisaalta haetaanhan passitkin jo ärrältä, ja ihan turvalliselta tuntuu.
Toinen esimerkki: Jos lääkkeille määritettäisiin vain enimmäishinta, luultavasti koko laskukaava alkaen tukkuhinnoista ja apteekkien toimitusmaksuista ja lääketaksoista pitäisi sopia uudelleen. Siinä sitä kuluisi aikaa ja tu.. eikun nikotiinilaastareita.
Selvää on, että apteekkareiden, proviisoreiden ja farmaseuttien ammattitaitoa tarvitaan lääkejakelussa. Ne ovat myrkkyjä, lääkkeet. Ihan tavallinen parasetamolikin tappaa, väärinkäytettynä. Mutta onko se tosiaan niin, että lääketurvallisuuden voi taata vain nykyisellä apteekkijärjestelmällä, jossa yksi viranomainen yksin tai yhdessä kuntien kanssa päättää kuinka monta apteekkia jollakin alueella voi olla?
Asun kylässä, jossa on kaikki päivittäistavarakaupan ketjut, viisi myymälää ja vain yksi apteekki. Näin on päätetty ja näin on. Kylä kasvaa koko ajan. Äkkiseltään voisi kuvitella, että raitilla pärjäisi toinenkin apteekki. Varsinkin kun nykyinen näyttää keikkuvan verotilastojen miljoonakerhossa. Milloinka mahtaa olla tarvetta, jos milloinkaan, sille toiselle apteekille? Ja miksei apteekkikin voisi olla osakeyhtiö, jossa lääketurvallisuudesta vastaisi proviisori ja liikkeenjohdosta joku siihen lajiin koulutettu. (Apteekkarikin voisi huokaista, kun ei tarvitsisi henkilökohtaisella omaisuudella vastata ison apteekin liiketoiminnasta.)
Ja vielä hinnoista.
Keskustelun tällä kertaa avanneen kansanedustaja Antero Vartian mielestä syrjäseutujen lääkejakelun takaamiseksi kaikki maksavat Suomessa lääkkeistä liikaa.
– Suomessa on tämä kartelli, jossa Fimean myötä hinnoitellaan lääkkeiden hintataso, ja se on niin korkea, että me maksamme käytännössä ylimääräistä, sanoo Vartia.
– Hintataso mitataan niin, että hiljaisemmalla paikkakunnalla olevan apteekin täytyy olla taloudellisesti kannattava. Sen seurauksena hyvällä kauppapaikalla kasvukeskuksessa oleva apteekki on todella tuottoisa ja siellä olisi selkeästi hinnanlaskuvaraa lääkkeissä, toteaa Vartia.
Ilmiselvää intoa hintakilpailuun on jo nyt apteekeissa. Kanta-asiakasjärjestelmillä saa monenlaisia etuja, myös prosentteja ostosten keskittämisestä. Muuria on siis jo murrettu, sisältäpäin. Saapa nähdä tarttuuko Sipilän hallitus hakkuun, vai onko keskustelu avattu väärästä suunnasta, oppositiosta.
2:09
