Totuutta surutta hylkivä populismi jyllää, koska kansalaiset kokevat eliitin sumuttuvan surutta. Oletettuun valehteluun ja pimittämiseen vastataan valehtelemalla ja pimittämällä.
Vaihtoehtoiset faktat tekivät Donald Trumpista Yhdysvaltain presidentin. Kansan kielellä mies valehteli, minkä ehti.
Britannian EU-kansanäänestyksessä oli kyse pitkälti samasta ilmiöstä. Kansa kiihotettiin kyseenalaisten faktojen avulla äänestämään brexitin puolesta.
Saksassa ”Energiewende” eli siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin on yksi otollinen pelikenttä kuvitteellisia peikkoja jahtaaville kansankiihottajille. Faktat eivät ole asiantuntijoidenkaan mielestä yksiselitteisiä. Oman elämänsä sankaridosentit pääsevät loistamaan.
Sain toimittajana tuntumaa tähän, kun tein juttua tuulivoiman lisärakentamisesta Pohjois-Baijerissa.
Viesti täynnä hölynpölyä
Kuvasin ja jututin tuulipuistojen, rakentajia, puolustajia, ja vastustajia yhden päivän ajan. Vastaanotto oli pääosin ystävällinen, ei kertaakaan avoimen vihamielinen. Joku oli varautuneempi. Toinen taas puhui enemmän. Yhtä lopullista totuutta ei löytynyt.
Heti kuvauspäivän iltana sähköpostiini ilmestyi kitkerä viesti. Sen mukaan olin toiminut puolueellisesti ja omavaltaisesti, olin vedonnut olemattomiin kirjallisiin kuvauslupiin, kun kuvaaminen tai haastatteleminen torjuttiin.
Tässä ei tietenkään ollut mitään perää. Kukaan ei kertaakaan kieltänyt kuvaamasta enkä minä koskaan vedonnut mihinkään lupiin, koska sellaisia ei ollut eikä niitä myöskään tarvittu. Tein yksinkertaista tarinaa kiinnostavasta ilmiöstä ilman sen kummempia ennakkoasenteita.
Mitä sitten tapahtui? Miksi viesti lähetettiin? Miksi minut vedettiin mukaan pieneen paikalliseen informaatiosotaan, jossa vaihtoehtoiset faktat ja ”valelehdistön” levittämät väärät uutiset hallitsevat?
Vastaus on yksinkertainen. Näin uskon. Se pätee myös silloin, kun puhutaan mannerlaattoja liikuttelevista suurista asioista.
Eliitin epäselvät selitykset
Pienten maalaiskylien elämä menee sekaisin, kun niiden välittömään läheisyyteen alkaa nousta kymmenittäin 200-metrisiä massiivisia tuulimyllyjä. Ne pilaavat maiseman ja pitävät tuulisena päivänä ilkeää meteliä.
Tavallisen tallaajaan päähän ei oikein tahdo mahtua, miksi myllyjä ylipäätään rakennetaan, kun kuulemma juuri niiden vuoksi sähkölasku on korkeampi kuin koskaan?
Tilannetta pahentaa se, että vastuunkantajien selitykset ovat ärsyttävän monimutkaisia. Jos selityksiä ylipäätään on tarjolla. Harva epätietoinen vaivautuu edes kuuntelemaan ”eliitin höpinöitä”, koska ei niistä ”kuitenkaan saa mitään selvää”.
Juttu on tuttu. Tarjottu informaatio torjutaan itse aktiivisesti, mutta silti eliittiä syytetään tiedon pimittämisestä.
Tällainen epävarmuuden ja epäilyn ilmapiiri on kuin lämmintä voita populistien veitsille. He ryntäävät kertomaan turhautuneille tuulimyllyjen katveessa asuville ihmisille, että liittokansleri Angela Merkelin energiapolitiikka on ”ryöstö” ja että ilmastonmuutos on globalisaatiota ajavien piirien ”keksintö”.
Mitä nämä ”piirit” ovat ja ketä niihin kuuluu, jää epäselväksi. Eikä sekään oikein aukea, millä perusteella ilmastonmuutoksen voi tuomita ”keksinnöksi”.
Naapurista tulee vihamies
Tuulimyllyihin tuskastunut syrjäkylän asukas, joka jo valmiiksi kokee olevansa eliittien kaltoin kohtelema, kuuntelee tällaista vaihtoehtoista totuutta mielellään. Hän alkaa suhtautua vihamielisesti naapuriinsa, joka on mukana tuulivoimaosuuskunnassa ja puolustaa lisärakentamista.
Vielä pahempi vihollinen on toimittaja, joka tulee paikalle, yrittää kuunnella kaikkia osapuolia ja muodostaa nopeasti jotenkin tasapainoisen kuvan tilanteesta. Hän on osa eliittiä, joka valehtelee ja pimittää eikä anna populistin valehdella ja pimittää rauhassa.
Tätä samaa taistelua Saksassa on käyty isommassa mittakaavassa jo pitkään. Oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle –puolue (AfD) pyrkii sukeltamaan jokaiseen protestipuroon, johon se törmää saadakseen lisää äänestäjiä. Jokainen johonkin asiaan kyllästynyt ja turhautunut toivotetaan sydämellisesti tervetulleeksi. Vastustaminen yhdistää.
AfD nostettiin useammin kuin kerran esille, myös Pohjois-Baijerin tuulipuistoseuduilla.
Oli aihe mikä tahansa, kytevää vastarintaa lietsotaan vaihtoehtoisilla faktoilla tai suoranaisilla valheilla, koska totuus myy huonosti. Eikä mikään toisaalta heikennä vastustajan asemaa niin tehokkaasti kuin syytös valehtelusta.
Kuka sitten on ”vastustaja”? No tietysti se epämääräinen pelottava möhkäle, jota kutsutaan eliitiksi ja jota ”valelehdistö” hyysää.
1:44
