Kommentti: 13-vuotiaan tytön raiskaus on yksi Kremlin tuulesta temmatuista tarinoista

Lännessä on aina kehitelty tarmokkaasti teorioita Moskovan Kremlissä muhivista salaliitoista. Meillä suomalaisilla on tässä lajissa myös pitkät perinteet.

Suomessa laajemmat salaliittokeskustelut hiipuvat yleensä nopeasti. Reaalipolitiikka voittaa. Rajanaapurin ei kannata vauhkota, vaan ajatella omaa etuaan. Ja muistaa, ettei Kreml ole ainoa palturin suoltaja. Tätä pitkän linjan Venäjä-tuntijoilla on tapana paasata.

Viimeaikaisten raja-ongelmien kanssa kävi näin. Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev korosti, ettei Venäjä masinoi pakolaisia kohti Suomea. Väitteet ovat kuulemma tuulesta temmattuja.

Ja mehän uskomme tätä presidentti Vladimir Putinin peliporukan vilttiketjuun kuuluvaa veli Dmitriä. Tai emme ainakaan ole muutaman soraäänen jälkeen toitottaneet epäluulojamme kovin kovaan ääneen.

Ehkä on hyvä niin. Ehkä meillä on hyvät perusteet.

Samaan aikaan, kun Suomessa ährittiin rajakiistan parissa, Berliinissä Venäjän propagandakoneisto yritti muuttaa 13-vuotiaan venäläistaustaisen tytön katoamisen maahanmuuttajien tekemäksi julmaksi raiskaukseksi. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tuki tätä yritystä väkevästi ja avoimesti.

Kyse ei tietenkään ollut sattumasta. Saksassa ja monissa muissa EU-maissa ilmapiiri on jännittynyt pitkään jatkuneen hallitsemattoman pakolaisvirran vuoksi. Eikä helpotusta ole luvassa. Tilannetta pahentaa se, että viranomaiset ovat tunaroineet turvapaikanhakijoiden tekemien rikosten tiedottamisessa ja selvittämisessä.

Tällaiseen maaperään tarina 13-vuotiaan tytön raiskanneista arabitaustaisista nuorista miehistä uppoaa periaatteessa liian hyvin. Mutta vain periaatteessa ja vain silloin, jos tarinassa on edes hitunen totuutta mukana. Nyt ei ollut.

Berliinin syyttäjäviranomaiset vahvistivat poliisin näkemyksen, jonka mukaan koko vastenmieliseltä kuulostanut saaga oli tuulesta temmattu. 13-vuotias venäläistaustainen Lisa ei, kuten väitettiin, ollut 30 tuntia maahanmuuttajien vankina eikä häntä raiskattu. Kyseessä oli kotoa karanneen tytön epätoivoinen hätävalhe.

Syyttäjän näkemyksen voi tietysti aina kyseenalaistaa. Ja aina voi, jos niin haluaa, luottaa enemmän Kremliin kuin saksalaiseen oikeuslaitokseen. Joskus ehkä jopa hyvin perustein. Mutta nyt ei. Näin rohkenen väittää.

Puhtaan höpöhöpön pohjalta Saksaa kansainväliselle lehdistölle Moskovassa sättinyt Sergei Lavrov ei luonnollisesti ole julkisesti palannut asiaan. Eivätkä venäläiset tiedotusvälineet ole korjanneet karkeita virheitään. Eivät mitään niistä. Päinvastoin tuulesta temmattuja tarinoita on keksitty lisää.

Jokainen voi kysyä itseltään, miten paljon meidän tämän jälkeen pitää luottaa Dmitri Medvedeviin, joka istuu samassa hallituksessa Sergei Lavrovin kanssa? Mikä lopulta on ”tuulesta temmattua” Suomen ja Venäjän välisissä rajaongelmissa? Tai suhteissä ylipäätään?

Kaikkein oleellisinta on tiedostaa, mihin Venäjä pyrkii käydessään häikäilemätöntä propagandasotaa ja tukiessaan kansallismielistä äärioikeistoa eri puolilla Eurooppaa.

Itäinen taloudellisesti kompuroiva suurvalta yrittää hajottaa rivejä EU:ssa ja sen mahtivaltiossa Saksassa. Hajanainen EU ja heikko Saksa ovat valmiimpia luopumaan talouspakotteista, tekemään kompromisseja Syyrian kriisin ratkaisussa ja lupaamaan, että Kremlin yli ei jatkossa kävellä.