Kommentti: Oscarin voittanut The Shape of Water on erikoinen elokuva, jonka päähenkilöt eivät puhu

Fantasiadraama The Shape of Water on tarinankerronnan mestarina tunnetun Guillermo del Toron ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama. Teos nappasi himoitun parhaan elokuvan pystin 90. kertaa järjestetyssä Oscar-gaalassa.

Kaikkiaan The Shape of Water rohmusi peräti 13 Oscar-ehdokkuutta. Ehdolla olivat muun muassa naispääosan esittäjä Sally Hawkins sekä nais- ja miessivuosien esittäjät Octavia Spencer sekä Richard Jenkins. Elokuva palkittiin lopulta myös parhaasta ohjauksesta, musiikista ja lavastuksesta.

LUE MYÖS: Yllätysvoittaja! The Shape of Water on vuoden paras elokuva

Tarinan keskiössä on amfibinen olento, joka pystyy elämään vedessä ja maalla. Olentoa kidutetaan ja pidetään suljettuna tutkimuslaitoksessa. Laitoksessa siivoojana työskentelevä mykkä Elisa (Hawkins) on ainoa, joka näkee, että olento on älykäs ja reagoi esimerkiksi musiikkiin. 

Itselleni fantasia on vaikea genre. Lähtökohtaisesti suhtaudun skeptisesti kaikkeen, mikä sisältää yliluonnollisia hahmoja tai tapahtumia. Tähän lokeroon asetin myös The Shape of Waterin, hurjasta suitsutuksesta huolimatta.

Vaikka fantasiateema tuotti minulle vaikeuksia, elokuva oli loppuun asti kekseliäs ja yllättävä. Guillermo del Toro on mestarillinen käänteiden luoja ja hän pitää katsojan otteessaan aivan viimeisille minuuteille saakka. 

Elokuvan vastustamattomin osa on Sally Hawkinsin suoritus mykkänä Elisana. Hawkins saa katsojan tuntemaan purevasti yksinäisyyden, rakkauden ja pelon ilman sanoja. Parhaan naispääosan Oscar olisi täysin ansaittu.

Vaikka elokuvan kivijalka on fantasiahahmossa, se tekee huomiota myös tavallisesta maailmasta. Syrjimisteema leviää tutkimuslaitoksen ulkopuolelle, kun tarinassa sivutaan myös rasismia ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Erilaisuuden hyväksyminen lieneekin elokuvan perimmäinen opetus, joka kiteytyy Elisan viittomiin, kun olennon henki on uhattuna.

”Jos emme tee mitään, emme ole ihmisiä.”