Kolumni: Antti, soita Sigmarille Saksaan!

Saksan demarijohtaja kääntää puolueensa kurssia oikealla pärjätäkseen seuraavissa vaaleissa. Mitäs jos suomalaiset aateveljet ottaisitte mallia?

Tiedän. Ensimmäiset änkyrät ärähtävät Hakaniemessä jo tässä vaiheessa tätä kirjoitusta, että ”ei taatusti oteta”. Reaktio ei ole yllätys. Suomen demarijäärät ovat käyttäneet viime vuosina paljon energiaa todistaakseen, että toveri Gerhard Schröderin työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistukset ovat kaiken pahan alku ja juuri ja siksi niitä ei Suomessa tarvita. Ei, vaikka ne ovat olleet Saksan talouden pelastus. Ei, vaikka niiden ansiosta Saksassa on vähemmän nuorisotyöttömyyttä kuin missään muussa EU-maassa.

Suomen poliittisen kentän vasen laita on kääntänyt katseensa mieluummin Ranskaan. Siellä toveri presidentti, Francois Hollande siis, on jättänyt schöderiläiset reformit tekemättä. Ranskan uutena toivona juhlittu demaripolitiikko on ajanaut maansa talouden kuralle, mutta pysynyt aatteellisesti suoraselkäisenä. Suomessa sosialistien sortti on pääsääntöisesti sellainen, että saavutettujen etujen puolustaja on sankari kaikista aiheuttamistaan haitoista huolimatta.

Edellä esiteltyä taustaa vasten olisi pelkästään luontevaa, jos SDP:n puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Antti Rinne ei lähtisi vaalikampanjassaan seuraamaan saksalaisen kollegansa Sigmar Gabrielin esimerkkiä. Se olisi luontevaa, mutta ei välttämättä järkevää tappion suossa tyrskivän Rinteen eikä koko Suomen kannalta.   

Kaikki viittaa siihen, että liittokansleri Angela Merkelin suuren koalition talousministeri Sigmar Gabriel on taivuttamassa puoleensa linjaa aimo annoksen oikealle voittaakseen vuoden 2017 liittopäivävaalit. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Ay-juoksuhaudoista valtansa huipulla olevaa Berliinin rautarouvaa on vaikea nujertaa.

Metkaa tässä kupletissa on se, että Gabriel ottaa surutta mallia Merkeliltä. Hän johti Saksan oikeistorintaman viime vuonna voittoon napsimalla sosiaalipoliittisilla aloitteillaan vasemmiston ääniä. Vaalitutkijoiden mukaan 210000 demarikannattajaa piirsi ruksinsa  Merkelin johtamien kristillisdemokraattien ruutuun. Kolmannelle kanslerikaudelle komeasti yltänyt itä-saksalainen kaappasi puolueelleen seitsemän miljoonaa ääntä enemmän kuin demarihaastaja Peer Steinbrück omilleen.

Gabriel pyrkii nyt pitkäjänteisesti samalla tavalla omasta suunnastaan kohti keskustaa. Hän on tehnyt useita pienyrittäjiä ja koko talouselämää lämmittäviä aloitteita. Schröderin oppipoika on ymmärtänyt, että vaaleja ei ratkaista työttömyysturvajonosta tulevilla äänillä. Voittoon tarvitaan keskiluokan suorittajia ja pienyrittäjiä, jotka tähän asti ovat karttaneet demareita.

Talousministerillä on tietysti puolueessaan myös vastustajia. He tekevät kaikkensa, että perinteistä kurssia ei muuteta. Toisaalta Merkelin leirissä on paljon niitä, jotka eivät pidä siitä, että kansleri liehittelee vasemmistoa. Erityisesti kyllästyneet pienyrittäjät saattavat antaa äänensä Gabrielille. Eli jos tarmokas varakansleri voittaa puolueensa linjataistelun, valta voi Berliinissä kolmen vuoden päästä hyvinkin vaihtua.

Suomessa poliittiset asetelmat ovat ilman muuta toisenlaiset. Ehkä soitto Sigmarille olisi silti Antin kannalta järkiratkaisu. Suomen kurjistuvan talouden kannalta se ainakin olisi.

Hälyyttävästi hupenevan hillon mahdollisimman tasapapuolinen jakaminen ei meitä nyt pelasta. Kaikki puhti pitäisi suunnata lisäarvoa luovien suorittajien tukemiseen. Ainakin Saksassa demarien ykkösketju uskoo, että tällä reseptillä pärjätään myös vaaleissa.

Lue myös:

    Uusimmat