Kolme pointtia: Nuorilla Leijonilla synkkä historia rapakon takana – oliko jo koettu hetki enne tulevasta?
Suomen joukkue valmistautuu tapaninpäivänä eli tänään alkaviin nuorten MM-kisoihin muun muassa Eeli Tolvasen (naama kameraan päin) johdolla.Christian J. Stewart / All Over Press Finland
Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueen valmennusjohto leimasi yhteensä 20 kisapassia tapaninpäivänä eli tänään alkavien MM-kisojen kynnyksellä. Millainen Suomen joukkue kisoissa nähdään? MTV Sportin toimittaja Ilari Savonen käy läpi kolme pointtia Suomen nimetystä nipusta.
Nuorilla Leijonilla kisat lähtevät liikkeelle heti kovalla koitoksella, kun Suomen aikaan torstain vastaisena yönä vastaan asettuu Ruotsi.
Suomen ja Ruotsin lisäksi B-lohkossa pelaavat Kazakstan, Slovakia ja Yhdysvallat.
Mutta millainen Suomen joukkue astelee jäälle Kanadan Vancouverissa ja Victoriassa?
Kolme pointtia Nuorista Leijonista
1. Suomen mylly laulaa
Nuorten MM-kisat ovat poikkeuksetta suora osoitus siitä, missä kunkin maan junioritoiminta menee. Vahvat ovat poikkeuksetta vahvoja. Sensaatiot ovat harvassa.
Viime vuosina Suomi on kiilannut mukaan kärkijoukkoon, kiitos terävän nykykoneiston.
Ympäri härmää on tehty erittäin hyvää työtä jo vuosikymmenen ajan. Siitä konkreettinen osoitus on se, että Suomella on erittäin hyvä joukkue, vaikka siitä puuttuukin muutama kärkitason yksilö.
Miro Heiskanen, Jesperi Kotkaniemi ja Kristian Vesalainen. Aivan käänteen tekeviä pelaajia. Heidän lisäksi poissaololistalta löytyy myös Niklas Nordgren. Kaikesta huolimatta Suomella riittää menestymiseen vaadittavaa osaamista.
Henri Jokiharju, Eeli Tolvanen, Kaapo Kakko, Rasmus Kupari, Aleksi Heponiemi, Urho Vaakanainen ja Ukko-Pekka Luukkonen. Suomella on pitkä lista potentiaalisia kisojen tähtipelaajia. Ennen kaikkea Suomella on ratkaisukyvykkäitä pelaajia. Tämä ei ole ollut mikään oletusarvo esimerkiksi 6-7 vuotta takaperin.
Laadukkuus näkyy myös siinä, että esimerkiksi Anttoni Honka ja Sampo Ranta eivät saaneet vielä kisapasseihin leimaa. Honka ja Ranta ovat kuitenkin vähintään kelpo tason lupauksia.
Mikä runsaudenpula Suomen päävalmentajalla Jussi Ahokkaalla olisikaan ollut, jos kaikki kyvykkäät olisivat päässeet mukaan Kanadaan.
2. Enne synkän historian murenemisesta?
Suomi ei ole ottanut koskaan mitalia, kun alle 20-vuotiaiden MM-kisat on pelattu Pohjois-Amerikassa. Historian aikana Suomi on ottanut kerran pronssia. Ei sen enempää.
Euroopassa pelaava runko ja pieni kaukalo on ollut kaikkea muuta kuin toimiva yhtälö.
Nyt moni avainpelaaja joko pelaa tai on pelannut Pohjois-Amerikassa. Jokiharju, Tolvanen, Vaakanainen ja Luukkonen näistä esimerkkejä. Lisätään mainintalistaan kapteeni Aarne Talvitie. Ja Heponiemi, joka palasi kesällä Pohjois-Amerikasta.
Eikä pieni kaukalo ole edes se suurin tekijä. Isoin juttu löytyy asennepuolelta ja ajatustason lähtökohdista. Pitkään Kanada ja USA olivat oman mantereen kuninkaita. Kanada tuntui jo lähtökohtaisesti aivan mahdottomalta haasteelta.
Kisojen alla Suomi tuli ja otti 5-2-voiton kisaisännistä. Kanadasta. Maalilla Luukkonen otti tärkeitä koppeja ja Suomen erikoistilannepelaaminen oli enemmän kuin lupaavan vahvaa. Ennen kaikkea joukkueesta välittynyt viesti oli jotain, mitä ei kuvata pelolla. Ennakkoluulottomuus ja rohkeus ovat nykypäivän trendisanoja. Ja käyttäytymismalleja. Niiden ja olemassa olevan taitotason avulla Nuorten Leijonien ei tarvitse kumarrella kellekään tulevassa turnauksessa.
Suomella on monta syytä sille, miten synkkä Pohjois-Amerikan historia voi hyvinkin katketa.
3. Avainpelaajat tällä kertaa avainpelaajia?
Suomen joukkueen päävalmentaja Ahokas on puhunut kisojen alla erityisesti kahdesta asiasta. Siitä, että tämän vuoden joukkue on yhtenäinen ja siitä, että kärkipelaajien pitää olla parhaita pelaajia tulevassa turnauksessa.
Toinen pointti on samalla muistikuva viime vuoden turnauksessa. Silloinkin jalkeilla oli kova joukkue, mutta esimerkiksi kovimmat nimet, Heiskanen, Vesalainen, Tolvanen ja Janne Kuokkanen eivät pystyneet parhaimpaansa.
Nyt katseet kääntyvät tiukasti Kupariin, Heponiemeen ja taas mukana olevaan Tolvaseen. Suomen ykkösketju saa toki tukea takaa muun muassa Kakolta ja Anton Lundellilta. Silti Tolvanen, Kupari ja Heponiemi ovat suunnannäyttäjiä.
Kolmikosta Tolvasella alkukausi on ollut vaikea. Aivan NHL-kauden alla hänet lähetettiin AHL:ään, jossa tahti ei ole ollut varmasti sitä, mitä moni tai Tolvanen itse odotti (24 ottelua, 4+8=12). NHL:ssä pelejä on tullut neljä (1+1=2), mutta sieltäkin hänet lähetettiin nopeasti taas AHL:n puolelle.
Kuparilla ja Heponiemellä lähtökohdat ovat lupaavat. Kaksikko on saanut hakea yhteisiä kuvioita koko syksyn ajan, sillä Kärppien päävalmentaja Mikko Manner on pitänyt heitä samassa ketjussa jatkuvalla syötöllä. Tolvasen paikalla on ollut maailmanmestarihyökkääjä Mika Pyörälä. Lähtökohtaisesti ykkösketjun ei tarvitse hakea liikaa yhteisiä kuvioita, mutta oma kysymysmerkki liittyy siihen, ovatko he käänteen tekeviä pelaajia? Tolvanen on ollut kovissa paikoissa, Kupari on pelannut Liigassa sarjaykkösen kärkiketjun sentterinä ja hänen vierellä Heponiemi on osoittanut olevansa johtava pelaaja miesten tasolla.
Suomi voi hengittää kevyesti. Luukkosen johdolla maalivahtipeli on kunnossa. Jokiharju ja Vaakanainen tuovat tarvittavaa iskukykyä puolustukseen. Hyökkäyksessä on vaikka kuinka paljon potentiaalia. Palaset ovat olemassa.
Korjattu 26.12.2018. kello 13.55: Korjattu Suomen historiasaldo Pohjois-Amerikassa.
