Kriminaalipsykologian dosentti, psykologi Helinä Häkkänen työskenteli kymmenen vuotta kriminaalipsykologina ja rikosten profiloijana keskusrikospoliisissa. Hän on ollut mukana kymmenien rikosten esitutkinnassa.
Häkkäseltä ilmestyi tällä viikolla kirja Profiloija (Bazar) profilointityöstä Suomen poliisissa. KRP:ssä Häkkänen laati rikospaikkalöydösten perusteella tekijäprofilointeja, joiden avulla rikostutkintaa voitiin kohdistaa oikeaan suuntaan.
Rikospaikan Murharyhmä keskusteli rikoksentekijän profiloinnista. Vierailevana jäsenenä mukana ollut Häkkänen kertoo, että profilointia voidaan tehdä monella eri tavalla.
– Jokainen rikostutkija tekee varmasti oman kokemuspohjaisen profilointinsa joka jutussa. Minä tein profilointia tieteellisestä lähestymistavasta käsin, eli kerättiin paljon eri rikostyypeistä dataa ja pyrittiin operationalisoimaan sitä siihen, miten rikospaikkakäyttäytymisen perusteella voidaan arvioida tekijöiden piirteitä tilastollisella mallintamisella, hän kertoo Rikospaikassa.
Kirjassaan Häkkänen toteaa, että profilointi perustuu ajatukseen, että rikospaikasta ja rikoksen tekotavasta voi pyrkiä päättelemään jotain tekijästä, hänen motiivistaan ja esimerkiksi suhteestaan uhriin.
– Esimerkiksi henkirikoksista kerättiin 700 henkirikoksen aineisto mielentilatutkimuslausuntojen pohjalta ja laitettiin se noin 500 muuttujaksi, joista jokainen mittaa rikospaikkakäyttäytymistä, kuten sitä onko vammoja aiheutettu uhrin kasvojen alueelle, onko uhria peitelty, liittyykö tekoon seksuaalitekoja. Tämä sama tehdään myös tekijän piirteiden osalta, eli onko mahdollisesti jotain psykiatrista diagnoosia, minkä ikäinen ja mitä sukupuolta ja mikä on tekijän suhde uhriin. Tällä tavalla datan perusteella rakennetaan se tilastollinen arviointi, Häkkänen avaa.
– Näiden lisäksi voidaan myös tehdä maantieteellistä profilointia. Silloin ollaan kiinnostuneita alueellisesta liikkuvuudesta, siitä missä rikoksentekijä asuu tai mistä kadonnut henkilö, joka on potentiaalisesti henkirikoksen uhri, mahdollisesti löytyy, hän jatkaa.
Lue myös: Koulusurmia on mahdotonta ennaltaehkäistä, sanoo KRP:ssä työskennellyt psykologi
Väärä ilmianto, verinen mies, sekava pahoinpitelijä... – heitä epäiltiin Vantaan postinjakajan murhasta
Poliisitutkinnalla haetaan konkretiaa
Keskusrikospoliisissa vuosia vakavien väkivaltarikosten ja henkirikosten tutkinnanjohtajana toiminut Tero Haapala kertoo, että poliisissa profilointia tehdään usein.
– Kokenut poliisi tutkii, selvittää ja katsoo rikospaikkaa ja etsii todisteita. Tekopaikan järjestyksellä ja tekijän käyttäytymisellä on merkitystä, joka kokemuspohjaisesti ohjaa esitutkintaa eteenpäin hakemaan lisää todisteita. Jos kerrotaan, että tekijä on 25–35-vuotias mies, epäsosiaalisesti käyttäytyvä, rikokseen taipuvainen henkilö, niin eihän tällainen ohjaa meitä oikeastaan mihinkään. Konkretia on se, mitä poliisitutkinnalla haetaan. Profiloinnilla voidaan toki suunnata tutkintaa, Haapala kertoo.
Yleensä profilointi ei ole syyttäjien työkalu eikä profiloinnin tuloksia käytetä oikeudenkäyntiaineistona.
– Itselleni tulee mieleen yksi murhatapaus, jossa profilointia käytettiin poissulkevana välineenä apuna, erikoissyyttäjä Perttu Könönen sanoo.
Mitä Helinä Häkkänen sanoo kenties Suomen tunnetuimmasta pimeästä henkirikoksesta, eli Ulvilan murhasta, josta hän teki profilointia? Katso koko Murharyhmän keskustelu yllä olevalta videolta.