Murharyhmän uusi päällikkö: Pimeän jutun selviäminen on aina huippuhetki

Turusen edeltäjä, kokenut ja arvostettu murhatutkija Juha ”Hermo” Rautaheimo jäi eläkkeelle 40 vuoden poliisiuran päätteeksi.

Turunen sanoo oppineensa Rautaheimolta paljon väkivaltarikostutkinnasta ja henkilöstöjohtamisesta.

– Hermon evästykset ovat olleet hyvät ja on ollut hienoa jatkaa hänen työtään, Turunen sanoo MTV Uutisten haastattelussa.

Koska työ murharyhmän pomona on vasta alkanut, Turunen voi puhua murharyhmän jutuista vain yleisellä tasolla.

Paluu murharyhmään

40-vuotiaan Turusen poliisiura käynnistyi nuorempana konstaapelina vuonna 1999. Matkan varrella kokemusta on kertynyt paitsi peruspoliisityöstä kentältä myös kovista kansainvälisistä tehtävistä.

Turunen työskenteli Suomen poliisin yhdysmiehenä Euroopan poliisivirastossa Europolissa. Keskeisimpänä tehtävänä oli tiedustelutiedon vaihto huume- ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.

– Viihdyin hyvin. Se oli hieno kokemus, Turunen sanoo Europol-vuosistaan.

Ennen murharyhmän päällikön pestiä hän ehti toimia Helsingin poliisin laillisuusvalvonnassa rikostarkastajana. 

– Sekä peruspoliisityö- että oma rikostutkintakokemus ovat tähän työhön tärkeitä, Turunen sanoo.

Murharyhmä on Turuselle entuudestaan tuttu paikka, sillä hän oli jo vuosina 2002-2009 töissä väkivalta- ja seksuaalirikostutkinnassa.

– Muistan olleeni ajoittain aina töissä. Oli pitkäkestoisia ja haastavia juttuja.

– Oli helppo palata tänne. Ihmiset ovat suurelta osin tuttuja ja ryhmän yhteishenki on hyvä. Murharyhmän työntekijät ovat sitoutunutta, ammattitaitoista ja motivoitunutta porukkaa, Turunen kehuu ryhmäänsä.

Jutuilla ei ole enää rajoja

Turusen alaisuudessa murharyhmässä työskentelee yli 50 ihmistä. Päällikkötyön lisäksi Turusella on operatiivista vastuuta - hän toimii myös tutkinnanjohtajana.

Murharyhmään ilmoitettuja juttuja oli esimerkiksi viime vuonna 775 kappaletta. Tähän sisältyvät kaikki toiminnoissa tutkittavat rikokset: henkirikosten ja törkeiden väkivaltarikosten lisäksi seksuaalirikokset, ihmiskauppa, paritus, laittoman maahantulon järjestäminen, yleisvaaralliset rikokset ja työrikokset.

Murharyhmän tutkintaan tulevat myös törkeät ryöstöt ja törkeät kiristykset. Lisäksi ryhmä vastaa palonsyiden tutkinnasta ja tekee vuosittain noin 1300 kuolemansyyntutkintaa.

– Näihin kaikkiin tutkintoihin meillä on vahvaa erityisosaamista. Silti perinteisen väkivaltarikostutkinnan ylläpitämistä ja kehittämistä ei saa unohtaa. Kansainvälisyys ja netti tuovat omat haasteensa. Tietotekniikka on muuttanut rikostutkintaa erityisesti seksuaalirikoksissa. Jutuilla ei ole enää rajoja, Turunen sanoo.

Helsingissä ilmoitettiin viime vuonna 363 seksuaalirikosta. Tänä vuonna kesäkuun loppuun mennessä niitä oli 196.

Uraauurtavaa työtä

Turunen tietää mistä puhuu. Vuonna 2006 hänen johtamansa poliisin erikoisryhmä paljasti netissä saalistaneita seksuaalirikollisia.

– Teimme seksuaalirikosjaoksessa uraauurtavaa työtä oma-aloitteisessa paljastavassa rikostutkinnassa Suomessa. Nyt paljastava seksuaalirikostutkinta on arkipäivää, Turunen sanoo.

Tutkintaryhmä erikoistui tuolloin hyväksikäyttötapauksiin, joissa ensikontakti tapahtui netissä. Ryhmä kaivoi itse aktiivisesti tapauksia esille ja selvitti muutamien kuukausien aikana suuren määrän rikoksia, joiden uhreina oli kymmeniä lapsia ja nuoria.

– Opin silloin paljon muun muassa lasten kuulustelemisesta. Tärkeää on erityisosaaminen lasten kohtaamisesta ja haastattelemisesta rikostutkinnassa.

– Kuulustelijoina pitää olla näihin asioihin erikoistuneita tutkijoita, jotta kuulustelu osataan tehdä ja rakentaa oikealla ja luotettavalla tavalla eikä lasta esimerkiksi johdatella kysymyksillä, Turunen sanoo.

Utelias asioiden penkoja

Hyvä (väkivalta)rikostutkija on Turusen mukaan utelias ja objektiviinen asioiden penkoja. Hyvä ihmistuntemus ja erilaisten ihmisten kanssa toimeentuleminen on työssä tärkeää.

– Ihmisten kanssa työskentely ja käytännönläheisyys ovat muutamia syitä, miksi itse olen hakeutunut poliisiksi.

Murharyhmän tutkijoilta kysytään usein, miten sellaista työtä voi ja jaksaa tehdä. Samaan kysymyksen on kuullut myös Turunen. Hän kokee tekevänsä väkivaltatutkijana merkittävää työtä. Urallaan erityisen tärkeinä hän pitää paljastavien lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten tutkintakokonaisuuksia.

– Huippuhetki on aina se, kun pitkään pimeänä ollut juttu lähtee selviämään. Yksi tällainen oli vuonna 2004 Helsingin Vartiokylässä tapahtunut murha, Turunen kertoo.

36-vuotias mies surmattiin Vartiokylässä ampumalla yksityisasuntoon. Turunen oli jutussa ensin tutkinnanjohtajana ja sittemmin tutkijana, kun henkirikos lopulta selvisi. Tutkinnanjohtajana oli Juha Rautaheimo.