37-vuotias Klaus Karkia on viimein siellä, minne hän on nuoresta asti toivonut pääsevänsä: lääketieteellisessä opiskelemassa haaveammattiinsa lääkäriksi.
1:40
Taival on kuitenkin ollut kivinen, koska peruskoulussa hienosti pärjännyt Karkia ei tahtonut millään saada lukiota suoritetuksi. Vaikeuksien syyksi paljastui vasta aikuisena ADHD.
Diagnoosi oli suuri helpotus, ja sen jälkeen jälkeen Karkian elämä vaihtoi suuntaa.
Klaus Karkia on kahden pienen lapsen isä, jolla on takanaan mallikkaasti suoritetut ensimmäisen vuoden lääkäriopinnot.
Karkia oli haaveillut lääkärinurasta niin pitkään kuin jaksaa muistaa, mutta mönkään menneet lukiokokeilut olivat saaneet miehen ajattelemaan, ettei unelmasta voisi koskaan tulla totta.
Onneksi kävi toisin.
Koulupoikana tunteet kuohuivat
Mutta aloitetaanpa kuitenkin tarina alusta.
Karkia oli pienenä poika, jonka koulu sujui hyvin ilman yrittämistä, mutta joka joutui kiusaajien silmätikuksi.
– Minulla on pitkä koulukiusaamistausta, minua kiusattiin oikeastaan se yhdeksän vuotta.
– Tunteet ovat kuohuneet pienestä pitäen. Uskon, että se on yksi syy, miksi jouduin koulukiusatuksi. Ei tarvinnut ihan hirveästi tökkiä, että minut sai hermostumaan. Kun kiusattiin, saatoin alkaa sekä itkeä että raivostua ja alkaa tapella vastaan.
Lukiossa iski masennus ja paniikki
Peruskoulun jälkeen Karkia aloitti lukion, mutta opinnoista ei tullut mitään.
– Kun menin lukioon, minulla oli kiusaamisen takia niin paha masennus päällä, että se ei onnistunut.
Masennuksen lisäksi Karkia huomasi, ettei osannutkaan opiskella.
– Olin päässyt peruskoulun läpi ilman, että olin joutunut missään vaiheessa tekemään töitä oppimisen eteen. Olin aina ollut hyvä esimerkiksi matematiikassa, mutta lukiossa pitkässä matematiikka ei se ei enää riittänyt. Minuun iski paniikki.
Mies yritti saada itselleen jonkinlaisen koulutuksen, mutta yritykset menivät pieleen.
– Yritin tehdä samalla myös ammattikoulua, fiksusti ajattelin, että kun lukioon ei riitä voimavarat, ehkä tällaiseen yhdistelmätutkintoon riittäisi paremmin. Se ei onnistunut ja jättäydyin kokonaan pois toisen asteen koulutuksesta.
Uraputki oli selviytymiskeino
Seuraavat kymmenen vuotta menivät dj-töitä tehdessä. Mies alkoi kuitenkin kaivata jotain säännöllisempää ja vaihtoi alaa ensin puhelinmyyntiin ja sitten asiakaspalveluun.
Työt sujuivat ja seuraavien parin vuoden aikana Karkia yleni nopeaan tahtiin pelkistä peruskoulupapereistaan huolimatta.
– Urakehitys ei ollut sitä, että pärjään hienosti, vaan se oli myös selviytymiskeinoni. Eteneminen työtehtävissä oli keinoni selviytyä arjessa.
– Aina, kun työtehtävät alkoivat muuttua rutiiniksi, minulta loppui motivaatio, oli tosi vaikea saada tehtyä yhtään mitään. Piti päästä etenemään, että sain uutta puhtia.
Uusi kriisi syntyi, kun Karkia ei enää edennytkään vaan jäi junnaamaan paikalleen.
– Kun en enää edennyt tarpeeksi nopeasti, jouduin jäämään pitkälle sairauslomalle, koska olin niin loppu. Kun ajoin duunipäivän jälkeen kotipihaan, jouduin jäämään autoon keräämään voimia, että jaksoin kävellä kotiin.
Lopussa myös työt alkoivat kasaantua.
– Ne eivät olleet liian vaikeita, ne olivat liian tylsiä.
Diagnoosi oli selitys elämän sakkaamiselle
Tässä vaiheessa Karkialla ei ollut vielä mitään tietoa ADHD-diagnoosistaan, eikä edes epäilystä sellaisesta.
Hän alkoi ajatella asiaa sen jälkeen, kun eräässä illanvietossa tavattu tuntematon ihminen otti mahdollisuuden esille.
– Hänen tarinansa oli hyvin samanlainen kuin minun ja hän oli aikuisiällä saanut ADHD-diagnoosin.
– Nauroin koko ajatukselle. Käsitykseni oli se, että ADHD-ihmiset ovat sähköjäniksiä, enkä itse ole koskaan ollut sellainen. Olen ollut sellainen hyvin rauhallinen taivaanrannan maalari.
Karkia jäi kuitenkin miettimään asiaa ja tutki ADHD:tä netistä.
– Lopulta tajusin, että tuossahan on selitys sille, miksi elämäni sakkaa. Olin yrittänyt uraputken ohella vielä neljä kertaa saada lukion tehtyä loppuun, mutta se aina kaatui siihen, etten saanut organisoitua opintoja.
– En oikein tiennyt, milloin minun pitäisi opiskella ja milloin pitäisi olla koulussa ja mitä mun pitää tehdä, että pääsen kirjoittamaan ylioppilaaksi.
"Aloin keräillä elämääni kasaan"
ADHD-diagnoosin ja siihen kuuluvan lääkityksen jälkeen tilanne helpotti.
– Sen jälkeen aloin keräillä tätä elämääni uudelleen kasaan. Olin aina haaveillut lääkärin työstä, mutta en edes uskaltanut edes puhua siitä ääneen, se tuntui niin absurdilta.
– Ajatukseni oli, että ei ole edes mahdollista, että lääkäriksi haluaisi tällainen tyyppi, joka ei saa elämästä otetta eikä lukiotakaan käytyä loppuun.
Diagnoosin jälkeen Karkia pääsi Kelan kautta neuropsykiatriseen valmennukseen. Valmentajan kanssa he kävivät yhdessä läpi miehen tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveita.
Lukio läpi kuudennella yrityksellä
Valmentaja ohjasi Karkian opinto-ohjaajalle, jonka kanssa he yhdessä laativat suunnitelman siitä, miten lukio saataisiin viimein suoritettua loppuun.
Tarvittavat tukitoimet eivät loppujen lopuksi olleet kovin ihmeellisiä.
– Yksi tärkeimmistä oli se, että opinto-ohjaaja valitsi minulle kurssit. Sitten istuin hänen toimistossaan niin kauan, että sain merkattua ne kalenteriin ja tiesin, missä minun piti olla ja milloin. Lukiokokeet sain tehdä erityistilassa, koska häiriinnyn helposti.
Tuesta oli apua ja Karkia sai käytyä lukionsa loppuun – kuudennella yrittämällä.
– Kirjoitin neljä laudaturia ja yhden eximian ja pääsin toisella yrittämällä Helsingin lääketieteelliseen. Nyt opiskelen haaveammattiini, niin uskomatonta kuin se onkin.
Stimulanttilääkkeet rauhoittavat mieltä
Iso apua on ollut myös ADHD-lääkityksestä.
– ADHD:n paradoksi on se, että ihminen syö stimulanttilääkkeitä ja rauhoittuu niistä, mieli rauhoittuu.
– Lääkitys auttaa valtavasti keskittymiskykyyn ja myös siihen, etten hermostu enää niin helposti. Vaikka olen hyvin rauhallinen ihminen, aikaisemmin tunteet kuohahtivat helposti. Esimerkiksi parisuhteissa on tullut paljon riitoja minun äkkipikaisuudestani.
Nyt ensimmäisen vuoden opinnot ovat ohi, eikä Karkialla ollut mitään vaikeuksia niiden suorittamisessa.
– Lääketieteellisessä opiskelu on niin lähellä sydäntäni ja sitä, mitä olen aina halunnut tehdä, että siellä en ole tarvinnut enää minkäänlaisia erityisjärjestelyjä.
– Tiesin etten tule kyllästymään, vaikka se on kovaa pänttäämistä. Se ei tunnut tylsältä, vaikka joudun pänttäämään parituhatsivuisia tieteellisiä teoksia englanniksi. Se on juuri sitä, mitä olen halunnut.
Ristiriita kykyjen ja aikaansaannosten välillä
Mutta milloin sitten kannattaa alkaa epäillä, että ihmisellä voisi ehkä olla ADHD?
Karkian mukaan yksi iso kysymys on ristiriita oman kapasiteetin ja sen käyttämisen välillä.
– ADHD:ssä tyypillistä on epäjohdonmukaisuus siinä, mikä on tunne omasta kyvykkyydestä ja siinä, mitä pystyy suorittamaan ulos. Jos kokee, että itsessä on potentiaalia, jota ei jostain syystä saa koskaan käyttöön eikä pysty elämään täysivaltaista elämää, on syytä tutkia tilanne.
Kaikki ihmiset ovat välillä saamattomia ja kaikki kärsivät toisinaan keskittymiskyvyn puutteesta. ADHD-ihminen ei kuitenkaan voi tälle mitään, koska ongelma on aivoissa.
– Hyvin helposti käy niin, että kun ADHD-ihminen yrittää kertoa vaikeuksistaan, se kuitataan sillä, että kaikilla on joskus vaikeaa keskittyä. Se on totta, mutta useimmat ihmiset silti pystyvät opiskelemaan, tekemään työtä ja hyödyntämään oman potentiaalinsa. ADHD-ihmisellä siinä voi olla merkittäviä haasteita.
Ajantaju katoilee, ajatus katkeilee
Karkialle lääkityksestä ja vuosien varrella opituista selviytymistavoista on suuri apu. ADHD ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään.
– Tunteet, myös positiiviset, voivat olla niin voimakkaita, että niiden kanssa on vaikea tulla toimeen. Se asettaa haasteita, Karkia kuvaa ADHD:n oireita.
Mies kertoo, että myös annetut ohjeet jäävät helposti huomaamatta ja ajantaju katoilee.
– ADHD-ihmisiin liittyy, paradoksaalista kyllä, ylikeskittyminen. Kun ADHD löytää jotain kiinnostavaa, hän voi tehdä sitä tuntikausia ilman että tarvitsee syömistä tai juomista tai mitään taukoja ja ajantaju katoaa täysin. Se piirre minulla on ollut hyvin vahvasti.
– Edelleen ajatus myös ajatus katkeilee huomattavan helposti, jos olen väsynyt. Teen silloin myös paljon yleisiä tarkkaavaisuusvirheitä, esimerkiksi sellaisia, että tekstistä puuttuu kirjaimia tai sanoja. Ja käsiala, siitä aina vitsailen että se on minulla hyvin tulevaan ammattiin sopiva, Karkia nauraa.
Kalenteri ja navigaattori ovat ehdottomat
Karkia kertoo, että yksi keinoista selviytyä arjesta on kaiken merkitseminen muistiin.
– Merkitsen esimerkiksi aina kalenteriin, missä minun pitää milloinkin olla, muuten se unohtuu. Jos en pysty itse merkitsemään heti jotain ylös, pyydän aina toimittamaan ne sähköisesti. En enää luota siihen, että ”kyllä mä muistan”. Tämäntyyppinen unohtelu on ihan jatkuvaa.
Autoa ajaessaan Karkia tarvitsee ehdottomasti navigaattorin.
– Jos ajan autoa, tarvitsen navigaattoria. Minun pitää ajaa joku reitti sata kertaa, ennen kuin osaan ajaa sen ilman navigaattoria.
Tyhmä, laiska vai saamaton?
Nykyisin Karkia kiertää erilaisissa tilaisuuksissa puhumassa ADHD-kokemusasiantuntijana. Hänen esityksensä nimi on "Laiska, tyhmä, saamaton".
– Ne ovat leimoja, jotka ADHD-ihmiset helposti saavat. Minua ei ole niin kovasti haukuttu tyhmäksi, mutta laiskaksi ja saamattomaksi on kutsuttu ihan lukemattomia kertoja, varsinkin koulussa. Opettajat ovat sanoneet, että olet vain laiska ja saamaton.
Karkia toivoo, että kouluissa ja työpaikoilla pysähdyttäisiin miettimään, miksi ihminen alisuorittaa.
– Toivoisin, ettei niin helposti leimattaisi laiskaksi ja saamattomaksi eikä varsinkaan tyhmäksi, jos ihminen ei pärjää esimerkiksi koulussa.
– Pitäisi yrittää mennä vähän syvemmälle ja kysyä, miltä henkilöstä itsestään tuntuu, tuntuuko hänestä, että pärjää niin kuin pitäisi. Että ei hypättäisi niin helposti siihen tulkintaan, että joku ei yritä, kun hän saattaa yrittää kaikkensa ja silti epäonnistua.
Karkia muistuttaa, että ADHD-ihminen ei voi tarkkaavaisuushäiriölleen mitään, eikä enemmän yrittäminen muuta asiaa.
– Kun ADHD-ihmistä syytetään keskittymisen puutteesta, se on sama kuin jos sanoisit värisokealle, että hän on laiska, kun ei erota vihreää ja punaista. Että hän ei viitsi katsoa tarpeeksi tarkasti.
– Joskus ADHD-ihmisen aivot eivät yksinkertaisesti pysty keskittymään ei-kiinnostavaan asiaan. Hän ei voi sitä tahdonvoimalla muuttaa.