Kirsi Alm-Siiran kommentti: Aikaisemmassa työpaikassa esimies haukkui minua huoraksi ja minä olin hiljaa

Seurasin muutama viikko sitten asiakaspalvelutilannetta tavaratalossa Helsingin keskustassa. Nainen oli tyytymätön saamaansa palveluun kanta-asiakkaana ja hyökkäsi sanallisesti myyjän kimppuun. Adjektiiveja, joita tilanteessa käytettiin, olivat muun muassa järjetön, laiska, ruma ja tyhmä.

Seurasin tilannetta sanomatta mitään

Tilanne oli epäreilu. Asiakas oli selkeästi auktoriteettiasemassa, eikä myyjällä ollut juuri muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella sättimistä.

Monet myyjät ovat varmasti myös sisäistäneet "asiakas on aina oikeassa" -lauseen ja tämäkin asiakaspalvelija kuunteli haukkuja tyynenä.

Minusta tuntui pahalta myyjän puolesta. Seurasin tilannetta lähietäisyydeltä tumput suorina sanomatta yhtään mitään. En tiedä olisiko se auttanutkaan, mutta en edes yrittänyt.

Haukkumista ja rintojen puristelua

Olen yhtä lailla seurannut tumput suorina, kun olen esimerkiksi työelämäni varrella nähnyt häirintää tai epäasiallista käytöstä.

Työkaverini idealle naurettiin yhdessä paikassa päin naamaa, toista haukuttiin lutkaksi ja yhden rintoja puristeltiin.

Silloinkaan en reagoinut mitenkään, kun esimiesasemassa ollut nainen kävi eräässä työpaikassani kesätyöntekijän sukukalleuksiin kiinni.

Olen ollut tietoinen monen muunkin ihmisen törkeästä käytöksestä ja häirinnästä, silti en ole tehnyt mitään. Olen muiden kanssa todennut useissa keskusteluissa, että se nyt on vaan semmoinen tai jopa naureskellut, että ketäköhän seuraavissa pikkujouluissa lääpitään.

Kokemissani tilanteissa kyse on aina ollut siitä, että hierarkiassa ylempänä oleva on käyttänyt toisen heikompaa asemaa hyväkseen.

Esimies kutsui saatanan huoraksi

Olen itsekin saanut osani valta-asemaansa väärinkäyttävän ihmisen toiminnasta. Aikaisemmassa työpaikassani eräs esimies kutsui minua saatanan huoraksi kertoessani hänelle mielipiteeni, joka erosi hänen omastaan. Pelkäsin häntä.

Yhteiseen työhistoriaamme liittyi paljon muitakin ikäviä kokemuksia: vähättelyä, naureskelua ja haukkumista.

En koskaan tehnyt asialle mitään, vaikka kärsin tilanteesta. Olin nuori ja halusin työssäni eteenpäin. Uskoin, että asettumalla häntä vastaan puolustamalla itseäni, työni siinä paikassa loppuisivat ja työhöni liittyvät haaveet kariutuisivat.

Hänen käytöksensä hyväksyttiin yleisesti. Minäkin hyväksyin olemalla hiljaa. Tähän käyttäytymiseen eivät koskaan puuttuneet myöskään kyseisen esimiehen omat pomot. Häntä ei puhuteltu, kukaan ei pyytänyt häntä muuttamaan käytöstään, eikä häntä koskaan varoitettu mistään.

En ollut missään nimessä ainoa, joka joutui tuolloin hänen hampaisiinsa.

Kokemattomuus ja nuoruus ovat helppoja kohteita

Niin kauan kuin kukaan ei katkaise epäasiallisen käyttäytymisen kierrettä, se jatkuu.

Se jatkuu yhtä lailla elokuva-alalla, media-alalla, rakennusalalla, kouluissa kuin vaikka politiikassakin. Vallan väärinkäyttö ei myöskään ole sukupuolikysymys. Siihen syyllistyvät sekä miehet että naiset. Ikäkysymys se usein on. Kokemattomuus ja nuoruus ovat helppoja kohteita.

Syrjintää, alistamista ja lyttäämistä tapahtuu aina, kun jollakin on valtaa ja auktoriteettiasema, jota hän ei osaa fiksusti käyttää. Tämän vuoksi valta kuuluisikin vain viisaille ja niille, jotka kunnioittavat toisia.

Joku voi kierteen myös katkaista. Siinä tarvitaan joukkovoimaa. Tämän todistavat muun muassa näyttelijöiden ulostulot syrjintätapauksissa ja entisten opiskelijoiden kertomukset turkulaiskoulun tapahtumista.

Näiden kertomusten jälkeen on itsekin vaikeampi seisoa vain tumput suorina.