Ulkoministerinä vuonna 2003 toiminut Erkki Tuomioja ei suhtautunut pääministeri Paavo Lipposeen erityisellä lämmöllä. Uutuuskirja paljastaa myös SDP:n kieroista "Mainilan laukauksista" kevään 2003 vaalitaistelussa.
Politiikan konkari Erkki Tuomioja (sd.) harmittelee tuoreen teoksensa Lievää voimakkaampaakin tyrmistystä: poliittiset päiväkirjat 2003–2004 esipuheessa, etteivät hän ja pääministeri Paavo Lipponen (sd.) aina luottaneet toistensa näkemyksiin.
Epäluottamus ja suoranainen antipatia tulevat esiin monessa päiväkirjamerkinnässä.
Heti tammikuussa 2003 Tuomioja kirjoittaa miettivänsä, "mitä helvettiä hän tekee SDP:ssä", jota merkittäviä veronalennuksia kannattava Lipponen "vetää kuin pässiä narusta kokoomuksestakin oikealle sijoittuvan politiikan taakse".
Maaliskuussa 2003 eduskuntavaalien alla Tuomioja pohti, tympiikö häntä enemmän "sotaisa oikeistolainen" Lipponen vai puoluesihteeri Eero Heinäluoma, jota Tuomioja kuvaa vain julkisuuspelistä välittäväksi populistiksi ja opportunistiksi.
Eräs välikohtaus sattui 12. kesäkuuta SDP:n eduskuntaryhmän kokouksessa, kun käsittelyssä oli muun muassa keväällä alkanut Irakin sota.
Pääministeri Lipponen ilmoitti odottavansa hallitukselta toimia osallistumisessa Irakin vakauttamiseen ja piti käsittämättömänä, ettei Suomi ollut toiminut asiassa. Ulkoministeri Tuomioja kertoi esimerkiksi siviilikriisinhallinnan ja avustustoiminnan tulevan seuraavana päivänä käsittelyyn.
Tähän päättyy kokous, muttei Paavon läksytys, hän kääntyy puoleeni ja sanoo "Don’t fuck with me!", sinun paikkasi on vaakalaudalla, jos tätä ei hoideta, mihin minä: "Don’t you fuck with me!". Paavo lyö nyrkkiä pöytään: "Minä olen [USA:n presidentti ] Valkoisessa talossa luvannut, että Suomi osallistuu rauhanturvatoimiin, ja sinä annat typeriä lausuntoja siitä, että vaikka YK:n mandaatti olisikin olemassa emme mene. Minä en kauaa odota."