Ulkoministerinä vuonna 2003 toiminut Erkki Tuomioja ei suhtautunut pääministeri Paavo Lipposeen erityisellä lämmöllä. Uutuuskirja paljastaa myös SDP:n kieroista "Mainilan laukauksista" kevään 2003 vaalitaistelussa.
Politiikan konkari Erkki Tuomioja (sd.) harmittelee tuoreen teoksensa Lievää voimakkaampaakin tyrmistystä: poliittiset päiväkirjat 2003–2004 esipuheessa, etteivät hän ja pääministeri Paavo Lipponen (sd.) aina luottaneet toistensa näkemyksiin.
Epäluottamus ja suoranainen antipatia tulevat esiin monessa päiväkirjamerkinnässä.
Heti tammikuussa 2003 Tuomioja kirjoittaa miettivänsä, "mitä helvettiä hän tekee SDP:ssä", jota merkittäviä veronalennuksia kannattava Lipponen "vetää kuin pässiä narusta kokoomuksestakin oikealle sijoittuvan politiikan taakse".
Maaliskuussa 2003 eduskuntavaalien alla Tuomioja pohti, tympiikö häntä enemmän "sotaisa oikeistolainen" Lipponen vai puoluesihteeri Eero Heinäluoma, jota Tuomioja kuvaa vain julkisuuspelistä välittäväksi populistiksi ja opportunistiksi.
Eräs välikohtaus sattui 12. kesäkuuta SDP:n eduskuntaryhmän kokouksessa, kun käsittelyssä oli muun muassa keväällä alkanut Irakin sota.
Pääministeri Lipponen ilmoitti odottavansa hallitukselta toimia osallistumisessa Irakin vakauttamiseen ja piti käsittämättömänä, ettei Suomi ollut toiminut asiassa. Ulkoministeri Tuomioja kertoi esimerkiksi siviilikriisinhallinnan ja avustustoiminnan tulevan seuraavana päivänä käsittelyyn.
Tähän päättyy kokous, muttei Paavon läksytys, hän kääntyy puoleeni ja sanoo "Don’t fuck with me!", sinun paikkasi on vaakalaudalla, jos tätä ei hoideta, mihin minä: "Don’t you fuck with me!". Paavo lyö nyrkkiä pöytään: "Minä olen [USA:n presidentti George W.] Bushille Valkoisessa talossa luvannut, että Suomi osallistuu rauhanturvatoimiin, ja sinä annat typeriä lausuntoja siitä, että vaikka YK:n mandaatti olisikin olemassa emme mene. Minä en kauaa odota."
Tähän "keskustelumme" päättyy. Kokous on jo päättynyt, mutta sananvaihdolle on kyllä todistajia eikä sen sävy jää heiltä huomaamatta, vaikkeivät sanoja ehkä erottaisikaan.
Toimittaja, nykyisin SDP:tä edustava liikenne- ja viestintäministerinä toimiva Timo Harakka kysyi myöhemmin asiasta juttua varten, mutta Tuomioja ei vahvistanut Harakalle Lipposen sanatarkkaa sitaattia.
"Tikkurilan kahakka" olikin SDP:n suunnittelema provokaatio
Merkinnät paljastavat tietoa kiivaasta eduskuntavaalikeväästä 2003.
Tuolloin jonkin verran julkisuutta sai Vantaalla Tikkurilassa tapahtunut kahakka pääministeripuolueen paikasta tiukasti kilpailleiden keskustan ja SDP:n välillä.
Ilta-Sanomat uutisoi keskustalaisten käyneen häiriköimässä sanallisesti ja fyysisesti SDP:n kampanjapisteessä. Mukana öykkäröinnnissä oli uutisoinnin perusteella keskustan piirijohtoa. Asiasta on tallella verkossa Kalevan uutinen.
SDP:n tuolloinen puoluesihteeri, nykyinen europarlamentaarikko Heinäluoma vahvisti tapahtumien kulun ja kertoi Kalevan mukaan IS:lle, että keskustalaismiehet tulivat SDP-poliitikkojen "iholle".
Tuomiojan päiväkirjamerkintä asettaa kuitenkin Heinäluoman puheet kyseenalaiseen valoon.
Tuomioja sai päiväkirjansa mukaan kuulla hyvin pian vaalien jälkeen 28. maaliskuuta puoluetoimijoilta Kalle Räisäseltä ja Seppo Yliseltä, että kahakka oli "demarien suunnittelema provokaatio, vaalitaistelun Mainilan laukaukset".
Mainilan laukaukset oli Neuvostoliiton lavastama välikohtaus, jonka Neuvostoliitto vieritti Suomen niskoille ja sai siten tekosyyn aloittaa talvisodan Suomea vastaan.
Irak-skandaali johti pääministerin eroon
Tuomioja seurasi hallituksen jäsenenä läheltä myös pääministeri Anneli Jäätteenmäen (kesk.) eroon johtanutta Irak-skandaalia.
Jäätteenmäki joutui eroamaan, kun kävi ilmi, että hän oli käyttänyt vaalitaistossa presidentin neuvonantaja Martti Mannisen vuotamia salaisia asiakirjoja ja lisäksi valehdellut asiaa koskien.
Skandaalista on jäänyt elämään teoria, jonka mukaan presidentti Tarja Halonen olisi myötävaikuttanut siihen, että Manninen vuoti Jäätteenmäelle asiakirjoja.
Tuomiojan merkinnöistä ei löydy tukea tälle teorialle.
Tuomioja kirjoittaa, että skandaalin paljastumisen jälkeen Halosen suhtautuminen Manniseen oli "aika inhimillinen", "ei mitään lynkkausmielialaa". Myös Jäätteenmäkeä kohtaan Halonen tunsi ilmeisesti lähinnä sääliä.
Erkki Tuomioja on toiminut kansanedustajana vuosina 1970–1979 sekä vuodesta 1991 alkaen. Ulkoministerinä hän ehti toimia yli 10 vuotta. Tuomioja on ilmoittanut, ettei ole enää ehdolla ensi kevään eduskuntavaaleissa.