Jo lapsena kirjailijaksi ryhtynyt Amity Gaige ei kriitikoiden ylistyksestä huolimatta osanut kuvitella itseään Euroopaan keskustelemaan kirjastaan. – Kirjailijan täytyy kirjoittaa siitä, mitä hän tietää sydämessään. Muista asioista voi etsiä tietoa, Gaige neuvoo.
"Tämä on selonteko siitä, missä Meadow ja minä olemme olleet sen jälkeen kun katosimme. Lakimieheni mukaan minun on parasta kertoa kaikki. Minne menimme, mitä teimme, ketä tapasimme ja niin edelleen. Laura, kuten hyvin tiedät, en ole mikään vaitelias ihminen. Olen puhelias – joku voisi jopa sanoa suulas – etenkin mieheksi. Silti en ole sanonut sanaakaan moneen päivään. Sellaisen lupauksen olen antanut."
Näin alkaa amerikkalaisen Amity Gaigen teos Schroder.
Schroderilta ei puutu meriittejä: teos on nimetty yhdeksi vuoden 2013 parhaista kirjoista muun muassa Huffington Postissa, Washington Postissa, Amazonissa, Publisher's Weeklyssä ja New York Timesissä. Teos ilmestyy 18 maassa. Osasiko opettajana toimiva perheenäiti aavistaa, että näin kävisi?
Ei.
– En koskaan kysynyt itseltäni, mitä tarkoittaa kirjailijana oleminen. Päätin vain olla kirjailija. Se on sitä, mitä olen, eikä kukaan voi kääntää päätäni, Gaige miettii.
– Aloin kirjoittaa hyvin nuorena ja pitää itseäni kirjailijana 7- tai 8-vuotiaana. Isäni, jolle Schroder on omistettu, alkoi kohdella minua kirjailijana. Se oli ihanaa. Siksi kirja on omistettu hänelle. Hän oli kuin managerini, kirjoitti runojani puhtaaksi ja lähetti niitä lehtiin. Tämä auttoi vakuuttamaan minut siitä, että olen kirjailija. Mutta kuvittelinko, että päätyisin Eurooppaan keskustelemaan toimittajien kanssa? En.
Jokainen lause on yksi rivi runoa
Gaigen kirjoista Schroder on ensimmäinen, joka on noteerattu kansainvälisesti. Hänen ensimmäinen teoksensa päätyi National Book Foundationin 5 Under 35 Awards -palkintolistaan. Kriitikoiden kanssa on ollut tuuria.
