Kirja-arvio: Ydinisku Kuuhun ja muita järjettömiä sotilashankkeita

Washingtonin kansainvälisessä vakoilumuseossa työskentelevä Vince Houghton on koonnut kirjaansa lukuisia enemmän tai vähemmänn järjettömiä sotilashankkeita, jotka eivät ole koskaan toteutuneet. Monen hankkeen suunnitteluun on kuitenkin käytetty valtavasti aikaa ja rahaa. 

Ydinisku Kuuhun on ehkä yksi kummallisimmista hankkeista, jota Yhdysvaltain asevoimat on pohtinut. Taustalla näinkin mahtipontiseen suunnitelmaan oli kylmä sota ja sen aiheuttama sotilaallinen kilpajuoksu kahden mahtimaan välillä. 

Kuuhun iskemisen idea johtui Houghtonin mukaan ennen kaikkea näyttämisen halusta. Koska Neuvostoliitto oli saanut jo vuonna 1957 satelliitin maata kiertävälle radalle, Yhdysvaltain piti osoittaa koko maailmalle, että amerkkalaisetkin osaavat tehdä huipputeknologiaa. Ydinisku Kuuhun näyttäisi muille närhen munat. 

Valtava spektaakkeli maapallon asukkaille

Projektin nimi oli A119 ja sitä suunniteltiin mitä ilmeisimmin ihan tosissaan. Tiedemiehet jopa pohtivat, olisiko ydinisku Kuuhun riittävän näyttävä spektaakkeli maapallon asukkaille – ja etenkin neuvostoliittolaisille. Jos ydinisku tapahtuisi aivan Kuun pimeän puolen rajalla, ajateltiin, että auringon valo korostaisi sienen muotoisen pilven siluettia. 

Tiedemiehet kuitenkin ymmärsivät pian, että koska Kuussa ei ole ilmakehää, sienipilvi ei näyttäisi yhtä hienolta kuin Maan pinnalla. Käytännössä isku johtaisi valtaisaan laajenevaan pölypilveen. Tiedemiehet pohtivat, että sekava pölypilvi ei ehkä olisikaan sitä, mitä haettiin. Sittemmin arveltiin, että ydinisku Kuuhun voisi monella muullakin tapaa olla epäkäytännöllinen hanke. 

Ajatus iskusta Kuuhun kertoo tietenkin amerikkalaisten epätoivosta. Neuvostoliiton nähtiin menevän etenkin avaruusteknologiassa Yhdysvaltain ohi ja tämä riitti näinkin järjettömän hankkeen kehittämiseen. 

Epätoivo on johtanut myös lukuisiin muihin päättömiin hankkeisiin. Yhdysvaltain tapauksessa taustalla on ollut myös maan vauraus, sillä juuri Yhdysvalloilla on ollut varallisuutta rahoittaa kalliiden hankkeiden suunnittelua. 

Lentotukialuksen olisi voinut tehdä jäästä.... ehkä

Kirjassa kerrotaan lukuisista ideoista, jotka ainakin nykyisin tuntuvat täysin päättömiltä. 

Esimerkiksi lentotukialuksia yritettiin rakentaa jäästä, lepakot oli tarkoitus valjastaa lentopommeilla, mahdollisen hyökkäyksen varalta maahan oli tarkoitus upottaa aikasytytyksellä toimivia miinan kaltaisia ydinpommeja ja räjähdysvoimaa oli tarkoitus käyttää myös keinotekoisen tsunamin aikaansaamiseen ja vihollisen hukuttamiseen. Osaa näistä ideoista on myös yritetty testata vaihtelevalla menestyksellä. 

Kirjassa kerrotaan myös CIA:n lukuisista kekseliäistä yrityksistä syrjäyttää Kuuban Fidel Castro. Yhdysvaltojen väitetään yrittäneen murhata Castron 638 kertaa. Castro sanoikin kerran, että jos salamurhayrityksistä selviäminen olisi olympialaji, hän olisi kultamitalisti. 

Tiedemiehet edellä aikaansa

Kirja on mukavan viihdyttävä vaikka se kertookin varsin kamalista, ihmisten tappamiseen tähtäävistä ideoista. Monet hankkeet ovat pöljiä monesti vain siksi, että ne eivät ole toimineet tai niiden toteuttaminen olisi ollut liian kallista. 

Toisinaan tiedemiehet ovat olleet selvästi edellä aikaansa. Esimerkiksi ajatus palopommeja kuljettavista lepakoista on nykyisin korvattu pommeja kuljettavilla lennokeilla. 

Ja onpa aseita ajateltu käyttää myös rauhanomaisiin tehtäviin. Ydinpommeja oli tarkoitus hyödyntää esimerkiksi maanrakennusprojekteissa siirtämään maata näppärästi valtavilla räjäytyksillä. Ihan tosissaan mietittiin myös sitä, voisiko ydinräjäytyksiä käyttää Yhdysvaltoja uhkaavien hurrikaanien laannuttamiseen. Vastaus molempaan ideaan oli, että ei voisi.