Katja Tikka, Iisa Aaltonen, Elina Maaniitty: Punaisten lyhtyjen Helsinki - prostituutio pääkaupungin historiassa (Minerva 2018).
Punaisten lyhtyjen Helsinki kertoo prostituutiosta Helsingissä erityisesti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, jolloin itsensä myyminen oli pääkaupungissa käytännössä sallittua mutta samalla valvottua. Kyse oli niin sanotusta ohjesääntöisestä prostituutiosta - sama järjestelmä oli käytössä monessa maassa Euroopassa.
Ohjesääntöisen prostituution vallitessa kaupunkiin perustettiin laillisia "julkiseksi haureuden huoneiksi" nimitettyjä bordelleja.
Ohjesääntöisen prostituution tarkoitus oli siirtää katuprostituutio piiloon muiden katseilta. Prostituoiduille jopa ehdotettiin, että heidän pitäisi pukeutua harmaaseen huiviin, jotta kunniallisilta naisilta ei kysyttäisi hintaa.
Ohjesäännöt olivat hyvin tarkat. Niiden mukaan prostituutio ei ollut esimerkiksi sallittua kuukautisten aikana. Lisäksi prostituoidut joutuivat käymään säännöllisissä lääkärintarkastuksissa sukupuolitautien leviämisen estämiseksi.
Asiakkaita riitti, sillä Helsingin asukkaista enemmistö oli miehiä
Yleisimmin prostituutiota harjoittivat maalta tulleet, köyhät naiset, joiden asiakkaina oli varakkaita miehiä, ylioppilaita, sotilaita sekä merimiehiä. Helsingissä oli 1800-luvun lopulla selvä miesenemmistö juuri ylioppilaiden ja sotilaiden takia ja tämän takia prostituoiduille oli tavallista enemmän kysyntää. Prostituutiota oli kyllä myös Helsingin työläisalueilla.
Punaisten lyhtyjen Helsinki kertoo varsin seikkaperäisesti runsaan sadan vuoden takaisesta prostituutiosta, sen vastustamisesta ja hyväntekeväisyysjärjestöjen tekemästä työstä prostituution vähentämiseksi.