Antti Kivimäki: Odotusarvoisesti sinun (Atena 2018)
Pokeria pelataan todennäköisyyksillä ja siitä tämän kirjan matemaattisesti lahjakas päähenkilö on perillä. Jos aikoo voittaa, on hyvä tietää, milloin panostaa ja milloin kipata eli luovuttaa. Bluffia käytetään vähemmän vaikka sekin on oleellinen osa pokerimaailmaa.
Kirjan minäkertoja, hieman yli 30-vuotias Ville kertoo elämästään pokerinpelaajana. Helsingin Kasinon pokeripöytään tai nettipokeripöytään toivotaan "paisteja" (eli tyhmiä ensikertalaisia, jotka häviävät), jotta Villen tapaiset ammattilaiset voittaisivat.
Ja voittaahan Ville. Hän laskee ansioitaan hyvin tarkkaan: "Pelaan nyt paremmin kuin koskaan, mutta kuukausiansioni jäävät viiden kilon alapuolelle. Sekin on silti houkuttelevampaa kuin paimentaa numeroita kravatti kurkulla, kannustimena huono esimies ja viidenkymmenen prosentin rajaveroasete."
Ville on siis klassinen vapautta kaipaava ja sitoutumista välttelevä aikuisteini.
Romaani vilisee melkeinpä rasittavuuteen saakka pokerikieltä ja kuvauksia erilaisista pelisessioista. Ne saattavat kiinnostaa intohimoisia pelaajia mutta tavalliselle lukijalle kuvaukset eivät oikein aukea - ei edes minulle, joka sentään pelaan säännöllisesti sököä ja tiedän jotain aiheesta.
Toisaalta näillä pelien kuvauksilla saadaan luotua vaikutelma, että kirjan päähenkilö todellakin hallitsee alansa. Kirjan lopussa on onneksi usean sivun pokerisanasto, jonka avulla vaikeammatkin termit avautuvat.
Ville pelaa pääasiassa öisin, päivisin hän nukkuu tai deittailee. Ville suhtautuu luonnollisesti deittailuun samaan tapaan kuin pokerin pelaamiseen. Hänellä on useampikin pelipöytä eli profiili monella netin deittipalstalla. Ville jaottelee naisia eri kategorioihin hieman samaan tyyliin kuin kanssapelaajiaan: toisilta heruu herkemmin kuin toisilta.