Kirja-arvio: Irakin kristittyjen pitkä tarina

Mitä Irakista muistuu mieleen? Muutama isompi sota, Saddam Husseinin hirmuhallinto, öljy – ne ainakin. Hieman vanhemmilta ajoilta tulee mieleen Kaksoisvirranmaa – siitähän kerrottiin jotain koulussa. 

Todellisuudessa nykyisen Irakin ja sen lähiseutujen kuten Syyrian historia on varsin rikas ja siitä suomalais-irakilaisen Emil Antonin kirja "Kahden virran maa" kertoo todella kiehtovasti. Anton on teologian tohtori ja filosofian maisteri, joka keskittyy kirjassaan alueen uskontoihin ja erityisesti kristinuskoon. 

Esimerkiksi Vanhan testamentin moniin taruihin Mesopotamialla on ollut vaikutusta (Mesopotamia on sama asia kuin Kaksoisvirranmaa). Raamatussa taajaan esiintyvä Abraham, tuo juutalaisuuden, kristinuskon ja islamilaisuuden patriarkka, on kotoisin Urista nykyisestä Etelä-Irakista. Valaan vatsaan päätynyt Joona saarnasi puolestaan Assyrian tulevassa pääkaupungissa Ninivessä, joka tunnetaan nykyisin Mosulina. Kirjassa pohditaankin Vanhan testamentin tarujen taustoja ja niiden historiallisuutta. 

Ruotsissa paljon idän kristittyjä

Yhä tänäänkin luemme lehdistä pikkujuttuja Irakin ja muiden arabimaiden pienistä kristillisistä yhteistöistä, jotka elävät enemmän tai vähemmän valtakultuurin paineessa. Isisin hyökkäys Pohjois-Irakiin johti monien kristittyjen pakenemiseen alueelta. Irakin kristittyjen arvellaan vähenneen Saddamin kaudesta jopa 90 prosentilla nykyiseen pariinsataan tuhanteen. 

Ruotsissa on nykyisin maailman suurimpia assyrialaisten ja syyrialaisten kristittyjen diasporakeskuksia, kun maassa asuu noin satatuhatta idän kristittyä, Suomessa vain muutamia satoja. Nämä ruotsalaiset idän kristityt ovat jakautuneet kahtia assyrialaisiin ja syyrialaisiin kristittyihin. Esimerkiksi Södertäljessä on kaksi syyrialaisortodoksista katedraalia, kaksi idän kristittyjen kansalaisjärjestöä, tv-kanavaa ja jopa jalkapallojoukkuetta. 

Ryhmät erottaa lähinnä konservatiivisuuden asteesta. Jotta sekaannus olisi maksimaalinen, osa näistä arabimaiden Ruotsissa asuvista kristityistä kutsuu itseään aramealaisiksi (aramea oli Jeesuksen käyttämä kieli), osa puolestaan pitää itseään kaldealaisina. 

Suomeen tuli suuressa pakolaisaallossa parikymmentätuhatta irakilaista ja osa heistä on syystä tai toisesta kääntynyt kristinuskoon. Anton pohtii, että itse asiassa näiden maastaan penneiden irakilaisten esi-isät 50 polvea sitten olivat hyvinkin todennäköiseti arameaa puhuvia kristittyjä. 

Viisi tuhatta vuotta historiaa

Kahden virran maa -kirjassa on noin 300 sivua ja aikajänne on noin viisi tuhatta vuotta. Tapahtumat kiitävät siis kirjan sivuilla todella nopeasti ja valloittajat seuraavat toisiaan. 

Asiaan perehtymättömälle nimiä, paikkoja ja tapahtumia on siis todella paljon mutta kirjasta jää kuitenkin monia muistijälkiä. Ennen kaikkea kirjan tarkoitus on korostaa sitä tosiasiaa, että eurooppalaiset ovat suurin piirtein unohtaneet koko idän kristillisyyden. Ja kun puhutaan idästä, ei tarkoiteta Konstantinopolin tai Moskovan ortodokseja vaan todellakin assyyrialaisia, aramealaisia ja syyrialaisia kristittyjä, joiden historia on meillä päin lähes tuntematon. 

Kirjassa käydään myös läpi juutalaisuuden muutoksia, eri uskontojen vaikutuksia toisiinsa ja uskonnollista yhteistyötä ja tietenkin myös uskonnollista vainoa. 

Uskontohan on pääasiassa kulttuuria ja valtauskonto on ollut yleensä voittajan uskontoa. Kauloja on katkottu ja verta vuodatettu todella paljon, kun omia uskonnollisia eli kulttuurisia näkemyksiä on istutettu vääräuskoisten joukkoon – kristityt ovat tässä arpapelissä jääneet nykyisissä arabimaissa lopulta vähemmistöön. Kirjassa käydään läpi myös lukuisia kristillisten ryhmien kiistoja, jotka ovat johtaneet kirouksiin ja lahkoutumiseen. 

Kirjasta löytyy lukuisia pieniä tietoyllätyksiä. Yksi tällainen käsittelee kreikkalaisen tietämyksen siirtymistä arabimaiden kautta jälleen Eurooppaan, jossa kaikki kreikkalainen tieto oli enemmän tai vähemmän unohdettu. 

Kunnia kreikkalaisen tiedon säilymisestä kuuluu etenkin idän kristityille, jotka käänsivät kreikkalaisten, kuten Aristoteleen tekstejä omalle kielelleen ja siten säilyttivät tiedon. Siinä missä Euroopassa taannuttiin, idän krisitityt jatkoivat kreikkalaisen tietämyksen opettamista keskuudessaan. Lopulta näitä tietoja halusivat myös alueen kalifit, jotka käännättivät tekstit arabiaksi ja siten myös eurooppalaiset pääsivät myöhemmin tutustumaan oman kulttuurinsa merkittäviin taustoihin. 

Loputon virta valloittajia

Kahden virran maa -kirja alkaa muinaisista sumerilaisista ja kirjoitustaidon keksimisestä. Sehän keksittiin tietenkin verotuksellisistä syistä. 

Ja kun puhutaan viiden tuhannen vuoden historiasta, sumerilaisten jälkeen alkoi akkadialainen kausi, sitten uussumerilainen kausi, muinaissyyrialainen, babylonialainen, uusassyrialainen, uusbabylonialainen eli kaldealainen, persialainen, kreikkalainen, parthilainen, sassanidilainen, arabialainen - ja tämänkin jälkeen hallitsi abbasididynastia, sitten tuli mongolikausi, turkmeenien kausi, safavidien, osmanien, brittien ja lopulta itsenäisyyden aikakausi. Kaikista näistä kausista kirja kertoo oman tarinansa. Nykypäivän irakilaisilla on siis huima historia. 

Vaikka kirja on nimenomaan tietokirja, on kirjassa jonkun verran tekijän uskonnollista pohdintaa. Emil Anton muun muassa ihmettelee, miksi Abrahaminin Jumala ja Mooseksen Jahve, joista kristittyjen nykyinen Jumala "polveutuu", ilmestyi maailmanhistoriaan niin myöhään, alle 4000 vuotta sitten. Missä Jumala sitä ennen oli, Anton kyselee ja antaa sitten oman vastauksena.