Lumoava Helsinki - 200 luontoelämystä, toimittanut Jussi Helimäki (Edita 2017)
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tekemässä luonto-oppaassa esitellään parisataa pääkaupungin luontokohdetta. Suurimman osan elämästäni Helsingissä asuneena tunsin kohteista vajaa puolet, joten oletan kirjan olevan oiva opas ihan paljasjalkaisillekin.
Helsingin rannikko ja lukuisat ulkoilusaaret ovat monille hyvinkin tuttuja mutta etenkin sisämaa-Helsinki voi olla jo tuntemattomampaa seutua. Lumoava Helsinki -kirjassa kerrotaan kuitenkin tasapuolisesti sekä vanhat, tutut turistikohteet että myös vähemmälle julkisuudelle jääneet luontokohteet.
Kirja on jaettu 12 alueeseen ja jokaiselta alueelta on esitelty lukuisia luontokohteita. Hyvä karttaa opastaa kulloiseenkin kohteeseen. Lähes kaikki esittelyt paikat ovat kohtuullisen helposti saavutettavissa. Suljetuilla kuten armeijan alueilla olevia luontokohteita ei ole esitelty.
Siirtolohkareita, hiidenkirnuja, kalliomuodostelmia
Helsingistä löytyy kirjan mukaan lukuisia näyttäviä siirtolohkareita ja hiidenkirnuja, erikoisia kivi- ja kalliomuodostelmia, poikkeuksellisen suuria puita sekä suojeltuja niittyjä, entisiä luontoalueiksi muutettuja kaatopaikkoja ja erilaisia kasveja.
Asuin lapsuuteni Länsi-Helsingin Pajamäessä ja tässä kirjassa on kuvineen kerrottu lapsuudenmaisemani ikonisista kohteista kuten Patterinmäestä, Strömbergin vesiputouksesta ja Mätäjoesta.
Viiden hehtaarin Patterinmäki on osa vanhaa ensimmäisen maailmansodan aikaista maalinnoitusketjua ja on nykyisin arvokas kasvillisuuskohde. Alueelta löytyy muun muassa minulle tuntemattomat mäkitervakko ja ahokissankäpälä.
Kirjassa olisi voinut toki mainita, että Patterinmäeltä alkaa aina merelle saakka ulottuva planeettojen pienoisnäyttely mutta ehkä kirjoittaja on halunnut kirjan nimen mukaisesti keskittyä vain luontoon. Muutoinkin olisin toivonut, että joissakin kohteissa olisi voitu selittää hieman pitempään kulloisenkin kohteen historiasta tai taustoista.
Esimerkiksi Harakan saaren kallion tyynylaavarakenteesta on kyllä kuva mutta kun tekstiä on vain yksi lause, ei lukija oikein pääse selvyyteen, mistä on kysymys.
Kysehän on satojen miljoonien vuosien takaisesta laavasta, joka veden vaikutuksesta on jähmettynyt nopeasti. Samanlaisia harvinaisia kalliokuvioita on myös Vuosaaressa, kuten oppaasta selviää. Kirjan lopussa on toki erillinen luku Helsingin maaperästä, jossa tyynylaavarakenteesta kerrotaan hieman esittelytekstejä enemmän.
Alppiruusupuisto on Helsingin erikoisuus
Parista sadasta kohteesta on vaikea valita hienoimmat mutta yritän. Haagassa sijaitseva alppiruusupuisto on kirjan mukaan erikoisuus jopa maailman mittakaavassa ja hieno se kieltämättä onkin. Lähellä puistoa asuessani pyöräilin aina puiston läpi, kun alppiruusut olivat kukintavaiheessa. Puisto on luonnollisesti kauneimmillaan juuri kukinta-aikaan touko-kesäkuussa.
Koivusaaressa aivan Espoon rajalla sijaitseva siirtolohkare on ainakin kirjan kuvan mukaan niin mahtava, että se täytyy käydä katsomassa. Yksinäinen rannalla oleva järkäle on viisi metriä korkea ja se on yksi Helsingin suurimmista siirtolohkareista. Näyttelijäntiellä Haagassa asutuksen keskellä on puolestaan kolme metriä korkea siirtolohkare.
Kivinokassa on 14 hehtaarin laajuinen vanha metsä, joka on tunnettu erityisesti linnuston ja kääpien kannalta. Harvinaisia kääpiä on löydetty todella paljon ja kirja kertoo, että tässä suhteessa se on yksi Helsingin merkityksellisimpiä metsäalueita.
Vartiosaaren etelärannalla on hyvin pienellä alueella luontobongarille monta kohdetta: 4,5 metrin korkuinen siirtolohkare, halkaisijaltaan puolitoistametrinen hiidenkirnu, näyttävä tervalepikkö sekä rantaruttojuuren kasvupaikka.
Vartiosaari kokonaisuudessaan on loistava luontokohde vaikka yksittäisistä rantaruttojuurista ei olisikaan kiinnostunut. Vartiosaaren korkealta kalliolta avautuu upea merinäkymä, ja paikka sopii hyvin myös kesäisen piknik-retken kohteeksi.
Hieno ja käytännöllinen kirja. Tämä olisi hyvää muuttaa kännykkäapplikaatioksi, niin luontomatkalle ei tarvitsisi ottaa isoa opaskirjaa mukaan.