Mainos

Kiintymyysvanhemmuus on yhä suositumpaa – lasta kunnioitetaan tasavertaisena, mutta rajoja ei unohdeta

Liminkalainen Heidi Tervakangas sitoo kaksikuista Isla-vauvaa kantoliinaan rintaansa vasten. Vauva tiirailee äitiä silmiin. Äiti katsoo takaisin hymyillen.

– Isla nukkuu päiväunet kantoliinassa, ja myös ulkoillessa liina on käytössä. Vaunut ovat unohtuneet vielä varastoon, Tervakangas kertoo.

– Kauppareissulla on helppoa, kun pidän vauvaa liinassa, perheen isä Juha Tervakangas lisää.

Lapsen kantaminen on vain yksi asia, joka liittyy siihen, että Tervakankaat toteuttavat niin sanottua kiintymysvanhemmuutta.

Muita ulospäin nähtäviä tapoja arjessa ovat perhepeti, imetys ja vessahätäviestintä eli vauvan käyttäminen vessassa. Puolivuotiaana Islalle tulee ajankohtaiseksi myös sormiruokailu.

Periaate tärkein

Vaikka edellä mainitut monesti liitetään kiintymysvanhemmuuteen, kasvatussuuntaus ei ole kiinni näistä ulkoisista tavoista.

– Tärkeintä meille on se periaate, että lapsia kunnioitetaan tasavertaisina ihmisinä. Kaikkien perheenjäsenten tarpeita kuunnellaan ja niihin vastataan, Heidi Tervakangas sanoo.

Kiintymysvanhemmuus on nostanut suosiotaan Suomessa.

Jokainen perhe tekee kuten parhaalta tuntuu

Suunnittelija Eeva Oksanen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta kertoo havainneensa, että vanhemmat ovat entistä kiinnostuneempia selvittämään lapsensa tunteita ja tarpeita.

– En osaa sanoa, liittyykö se varsinaisesti kiintymysvanhemmuuteen ilmiönä, mutta erityisesti tuoreet vauvojen vanhemmat pohtivat tätä asiaa paljon perheryhmissämme.

Hyvän kiintymyssuhteen rakentamisen merkitys on toki kiistaton, mutta Oksasen mukaan Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei voi suositella siihen tiettyä vanhemmuuden tyyliä tai ottaa kantaa esimerkiksi perhepetiin, sormiruokailuun tai kantoliinailuun.

– Tärkeintä on, että perhe tekee asioita, jotka toimivat parhaiten juuri heillä. Aina vanhempien on hyvä muistaa oma jaksamisensa: todeta, että olen riittävän hyvä vanhempi, ja että apua on saatavilla, jos sitä tarvitsee.

(STT)

Toiminnantarkastaja Saga Riihinen Kiintymysvanhemmuusperheet ry:stä kertoo, että yhdistyksen jäsenmäärä on kaksinkertaistunut ja paikallistoimintaa on muodostunut ainakin seitsemälle paikkakunnalle.

– Tavallisin toimintamuoto on vapaamuotoinen perhekahvila, joita on järjestetty Espoossa, Tampereella, Porissa, Oulussa, Lahdessa ja Somerolla, Riihinen kertoo.

Yhdistyksen Facebook-keskusteluryhmän jäsenmäärä yli kolminkertaistui viime vuonna.

Vanhempi on saatavilla

Psykologiassa yleisesti hyväksytty näkemys on, että lapselle muodostuu kiintymyssuhde ensisijaiseen hoitajaansa. Tämä kiintymyssuhde on lapsen älyllisen, sosiaalisen ja tunne-elämän kehityksen perusta.

– Kiintymysvanhemmuus on yksi tapa hahmottaa, miten turvallinen kiintymyssuhde muodostuu, ja miten sitä voi tukea, Riihinen sanoo.

Ydin on lapsen tarpeisiin vastaaminen ja aikuisen saatavilla olo. Isomman lapsen kanssa korostuu tunnekasvatus.

Ronjan, 3, kanssa Heidi ja Juha Tervakangas pyrkivät keskustelemaan paljon. Tunteita sanoitetaan ja lapsen mielipidettä kysytään.

– Käytämme mielellämme sanaa lempeä kasvatus, joka ei tarkoita, etteikö lapsella olisi rajoja. Opetamme, että omia ja muiden rajoja tulee kunnioittaa, Heidi Tervakangas sanoo.

Ronjan mahdollista kiukkukohtausta lievittää, kun lapselle osoittaa, että hän on tullut ymmärretyksi, Tervakangas jatkaa.

– Sanon huomaavani, että häntä taitaa harmittaa kovasti, ja mietimme yhdessä ratkaisua ongelmaan.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopistosta kertoo, että kiintymyssuhteeseen pohjaavassa kasvatuksessa ei ole sinänsä mitään uutta. Kiintymyssuhteen merkitys on todettu jo vuosikymmeniä sitten.

– Yksinkertaisimmillaan se on sitä, että lapsi kokee, että hänen avunpyyntöönsä vastataan. Kaikki muu on bonusta.

Professorin mukaan Suomessa näkyvät vahvasti kylmän, kovan behavioristisen kasvatuksen jäljet. Tyylisuunta otettiin innostuneina vastaan 40-luvulla. Siitä on luovuttu, kun tietoa lapsen psykologisesta kehityksestä on saatu lisää.

– Yleinen kasvatusilmapiiri on jäänyt lapsen itsenäisyyttä ja pärjäävyyttä korostavaksi, ikään kuin Siperia opettaa -ajatuksella. Suomessa ovatkin tervetulleita kasvatusmallit, jotka antavat tilaa lapsen riippuvuudelle. 

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.