Kiinnostaako valokuvaus? Näin saat hyviä sää- ja luontokuvia – kännykälläkin voi onnistua

Kuvausvinkkejä kertoivat Matti Hietala Vaasasta, Timo Oksanen Liedosta ja Antti Rinne Lapualta. 

10 vinkkiä sää- ja luontokuvaukseen

1. Pidä kamera aina mukana – hyvästäkään kuvaustaidosta ei ole hyötyä, jos ei ole kameraa mukana. Myös kännykän kameralla voi yrittää ja onnistua.

2. Tutustu kameran ja kännykkäkameran kaikkiin ominaisuuksiin. Kokeile kuvaamista erilaisissa olosuhteissa, päivällä ja hämärässä.

3. Etsi hyviä kuvauspaikkoja.

4. Rajaa ja sommittele kuva kauniisti. Tarkista, että horisontti on suorassa.

5. Tarkenna ja tarkista kuvan valotus.

6. Ota useita kuvia.

7. Etsi erilaisia kuvakulmia.

8. Ole kärsivällinen ja varaa kuvaamiseen aikaa. Vaihda tarvittaessa paikkaa.

9. Jos käsittelet kuvia, muista kohtuus: lopputuloksen tulee näyttää luonnolliselta.

10. Kokeile rohkeasti: eri tekniikoita, eri kuvakulmia, eri säätöjä!

Vinkit: Matti Hietala, Timo Oksanen, Antti Rinne

Mitä vinkkejä antaisit sää- ja luontokuvausta aloitteleville? Mistä kannattaa aloittaa?

Matti Hietala: Rohkeasti vain luontoon. Näppää useampia otoksia samasta kohteesta ja valitse niistä terävin ja paras! Jos kuvan reunaan tuppaa tulemaan häiritsevä oksa, siirry vähän sivummalle. Kannattaa aloittaa kauniista maisemasta ja opetella rajaamaan kuva niin, että turhat tai häiritsevät tekijät jäävät pois.

Timo Oksanen: Hyvä lähtökohta on pitää kuvausväline aina mukana ja luottaa oman silmän kertomaan siitä, milloin edessä oleva näkymä on tallentamisen arvoinen. Parhaiten oppii kuvaamalla ja kokeilemalla eri tekniikoita – ja myös erilaisia kuvakulmia. Sommittelun tärkeyttä ei voi koskaan painottaa liikaa. 

Antti Rinne: Hyvää harjoitusta saa kuvaamalla tutussa lähiympäristössä. Mieti, miten voit esittää tutun paikan tai maiseman uudessa valossa.

Mitä sää- ja luontoilmiöitä on helppo kuvata ja miksi?

Matti Hietala: Auringonlaskut ja -nousut ovat usein värikkäitä. Räps, räps.

Timo Oksanen: Teknisesti helpoimpia kuvauskohteita ovat maisemat päivänvalossa ja erityisesti siten, ettei kuvaa vasten aurinkoa. Tällöin ei tarvitse huolehtia valotuksen korjailusta, esimerkiksi yli- tai alivalotuksen välttelystä, ja voi keskittyä sommitteluun.

Antti Rinne: Halot ovat näkyvillä yleensä normaaliin hereilläoloaikaan ja ilmiöt ovat yleensä suhteellisen hitaasti muuttuvia ja laaja-alaisia. Niistä saa kohtuullisia kuvia ihan kännykkäkamerallakin, kunhan löytää jonkun katuvalaisimen tms. peittämään auringon. Revontuletkin ovat siinä mielessä helppoja, että ilmiön esiintymistä pystytään nykyään ennustamaan kohtuullisella tarkkuudella.

Kuvaajat vinkkien takana

Matti Hietala kuvaa säällä kuin säällä

Vaasalainen Matti Hietala, 71, on harrastanut luontokuvausta kouluikäisestä alkaen ja sääkuvausta noin kymmenen vuotta. Hänen kuviaan on julkaistu muun muassa MTV:n sääjutuissa jo useiden vuosien ajan.

– Kun synnyin, ensin tuli näkyviin kamera ja sen jatkeena käsi ja minä, toteaa Hietala.

Alkujaan oppi kuvaamiseen tuli koulun kamerakerhossa.

– Me kiinnostuneet oppilaat saimme kuvaamataidon opettajalta valokuvauksen ja kuvien kehittämisen alkeet. Lehtorin toimesta eläkkeelle jäätyäni menin ammattivalokuvaaja Unto Heinosen kamerakerhoon, jossa hän antoi monipuolista opastusta ja kuvausvinkkejä meille senioreille.

Suosikkikuvauskohteita on monia.

– Kiertelen eri paikkakunnilla ja nautin kauniista maisemista. Säällä kuin säällä. Maisemat, erilaiset väripinnat ja muodot kiinnostavat. Jos eläimiä sattuu sopivasti hollille, niin niitä kuvaan myös. Ja sitten ihan lähikuvat vaikkapa kukista tai perhosista ovat oma maailmansa.

Yksi kuvausreissu on jäänyt Matti Hietalan mieleen erityisesti.

– Eräänä kevättalvena hiihtäessäni kyykäärme luikerteli ladun varressa. Oli mokoma herännyt viereisen sulan rinteen pesäkolostaan. Kumarruin ottamaan lähikuvaa siitä ja juttelin samalla, ettei tarvitse pelätä, en tee mitään pahaa. Panin kameran ihan lähelle suksieni välissä olevaa käärmettä, mutta samassa sukseni lipsahtivat taaksepäin ja kaaduin käärmeen päälle. Käärmeen kieli lipoi kymmenen senttimetrin päässä nenästäni. Sanoin kyylle: "Älä pelkää, ei mitään hätää." Mutta kukahan se siinä vähän pelkäsikin... No, mutta sainpa melkoisen lähikuvan.

Timo Oksanen: Parhaiten oppii kuvaamalla

Lietolainen Timo Oksanen, 41, on kuvannut luontoa lukioajoista asti, pitkään vain videokameralla.

– Ensimmäisen järjestelmäkameran taisin hankkia hieman alle kymmenen vuotta sitten. Lopullisesti hurahdin kuvaamiseen – ja ennen kaikkea kuvien jakamiseen muillekin – Instagramin myötä vuoden 2015 alussa ja nyt kuvia tulee julkaistua sitä kautta useampi kappale päivässä, kertoo Timo Oksanen.

Oksasen kuvat ovat päätyneet usein myös MTV:n säälähetyksiin televisioon asti.

– Päivätyössäni markkinointipäällikkönä Turun kauppakorkeakoululla tulee silloin tällöin kameraa käytettyä, mutta muodollista koulutusta ei minulla kuvaukseen ole. Parhaiten oppii kuvaamalla ja toki aina jos haluaa jotain tiettyä uutta tekniikkaa opiskella, netistä löytyy monenlaisia tutoriaaleja! Luonnossa riittää kiinnostavaa kuvattavaa loputtomiin, mutta tällä hetkellä taidan olla eniten hurahtanut yökuvaukseen. Jollei revontulia ole näkyvissä, niin linnunrataakin on mukava kuvailla. Uutuutena kalustoon on tullut myös kuvauskopteri, joten ilmakuvaus tarjoaa paljon uusia kuvakulmia ja mahdollisuuksia. Kesän ajaksi on joka tapauksessa taas tulossa tauko tähtikuvaukseen, joten varmasti kopteria tulee lennätettyä paljon enemmän kuin talvella.

Oksasen kohdalla ikimuistoisimmat kuvausreissut liittyvät revontuliin.

– Esimerkiksi lokakuussa oli huikea show etelässäkin, mutta olosuhteiltaan varsin mieleenpainuva hetki oli tammikuinen yö Hannukaisissa Kolarissa, jossa pakkasta oli 34 astetta ja yhtäkkiä taivas tarjosi vihreän lisäksi myös pinkkiä revontulikiehkuraa. Kamera tallensi jatkuvalla syötöllä kuvia timelapse-videota varten ja koska pakkanen oli jäädyttänyt kaukolaukaisimen näytön, sain manuaalisesti painella laukaisinta 3 sekunnin välein tallentaakseni tarvittavat monta sataa kuvaa. Ja kameraa sai siirrellä koko ajan eri paikkaan revontulien liikkuessa ympäri taivasta. Taisi suusta muutama riemunkiljaisukin päästä Äkäsjoen hiljaisuuteen.

Antti Rinne – oppia kantapään kautta

Lapualla asuva Antti Rinne, 38, on harrastanut sääilmiöiden kuvaamista ”vakavammin” noin vuodesta 2010.

– Harrastuksen alkusykäyksen antoivat meteorologi Pauli Jokisen Helsingin sää kuvina- ja Sääbriefing-blogit. Säähän liittyviä asioita olen opiskellut näistä blogeista ja joku kirjakin on tullut luettua. Valokuvausta olen opetellut lähinnä kantapään kautta. Eniten haluaisin kuvata komeita nousevia rajuilmoja eli ukkosia, mutta kuvasaldon perusteella eniten tulee kuvattua revontulia ja haloja. Revontulia tulee kuvattua paljon siksi, että niitä kuvataan silloin kun on omaa aikaa, eli lapset ovat nukkumassa.

Kuvausmatkoista hyviä muistoja on muun muassa pohjoisen matkoista.

- Syksyllä 2014 olin Levin huipulla kuvaamassa revontulia. Jostain pimeydestä alkoi kuulua kellon kilinää. Lopulta sieltä tuli esiin muutama poro, jotka suostuivat jopa poseeraamaan yhdessä revontulien kanssa, kertoo Antti Rinne.

Mitä sää- ja luontoilmiöitä on vaikea kuvata ja miksi?

Matti Hietala: Sade, tuuli ja salamat ovat haastavia. Kamera saattaa vaurioitua. Kova pakkanen asettaa myös rajoituksensa kameran toiminnalle. Paras laittaa kamera puseron alle lämpimään.

Timo Oksanen: Vaikeusaste kasvaa pimeyden laskeuduttua ja tällöin laadukasta kuvaa on vaikea saada ilman jalustaa. Luonnonilmiön harvinaisuus tietysti nostaa vaikeusastetta myös. Itseltäni esimerkiksi puuttuu näyttävä kuva ukkosmyräkästä ja mieluusti saisin salaman kaapattua muistikortille. Ukkoset jäivät viime kesänä kohtuullisen vähälle ja kuva saamatta. Toki revontuletkin ovat siinä mielessä haastavia Etelä-Suomessa asuvalle kuvata, että pilvetön taivas ja täällä asti näkyvät reposet ovat harmittavan harvinainen yhdistelmä.

Antti Rinne: Ukkoset ovat vaikeita kuvattavia. Kuuropilvet kehittyvät ja liikkuvat aika nopeasti. Pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Lisäksi näiden kanssa riesaksi tulee yleensä jossain vaiheessa sade, joka ei tee hyvää kameralle.

Millaiset välineet sinulla on kuvaukseen ja kuvien jatkokäsittelyyn?

Matti Hietala: Panasonic Lumix, zoomilla varustettu kamera, jolla saa lähi-, normaali- ja laajakulmaotoksia sekä zoomattuja otoksia. Ei tarvitse kantaa erimittaisia painavia putkia eikä jalustaa. Käsittelen kuvia tarvittaessa Picasa-kuvankäsittelyohjelmalla.

Timo Oksanen: Minulla on digijärjestelmäkamera ja siihen useampi objektiivi, action-kamera sekä kuvauskopteri (Canon EOS 6D, GoPro Hero 4 Black ja Yuneec Q500 4K). Muokkaukseen käytän pääasiassa Adoben Lightroomia ja Photoshopia Macillä. Jälkikäsittelyssä menee usein vähintään yhtä paljon aikaa kuin kameran takana.

Antti Rinne: Canon EOS 70D järjestelmäkamera ja siihen Samyangin 14 mm laajakulmaobjektiivi taivaan ilmiöiden kuvaamiseen. Lisäksi on jalusta ja repullinen erilaisia tarpeellisia ja tarpeettomia härpäkkeitä. Kuvankäsittelyyn olen käyttänyt Adoben Lightroomia. Haloja, sateenkaaria ja pilviä tulee kuvattua myös ihan kännykällä.

Millaiset välineet on minimissään hyvä olla?

Matti Hietala: No vähintään on hyvä olla ainakin kännykkäkamera, ellei muuta. Kameran tärkein ominaisuus on, että se on aina mukana. Vaikka omistaisi kuinka kalliin järjestelmäkameran, mutta se on kotona, niin... Ufo meni jo ...

Timo Oksanen: Kaunista luontoa saa sujuvasti tallennettua ihan kännykkäkamerallakin ja sillä hoituvat tarvittaessa myös muokkaukset. Välinetarpeen määrittää lähinnä se, mitä kaikkea ja millä laadulla haluaa kuvata. Järjestelmäkamera tarjoaa ehdottomasti paremmat mahdollisuudet monipuolisiin kuviin, mutta vaatii toisaalta myös erilaisten objektiivien hankkimista. Aloittelijalle hyvä lähtökohta on hankkia omalle kukkarolle sopiva järjestelmäkamera ja siihen ensi alkuun yksi monikäyttöinen zoom-objektiivi – sekä jalusta, jos haluaa laadukasta kuvaa myös hämärämmässä. Objektiivivalikoimaa voi sitten laajentaa taitojen kasvaessa ja kunhan saa paremman käsityksen, minkälaiset linssit palvelevat parhaiten omia käyttötarkoituksia.

Antti Rinne: Paras kamera on se, joka on mukana. Mutta jos oikein vakavissaan aikoo kuvata, suosittelen järjestelmäkameraa. Kameran mukana tuleva objektiivi riittää yleensä alkuun ihan hyvin. Revontulikuvaukseen lisäksi jalusta.

Mitkä ovat yleisimmät virheet sää- ja luontokuvauksessa ja miten näitä virheitä voi välttää?

Timo Oksanen: Kannattaa varmistaa aina, että perusasiat ovat kunnossa: kuva on tarkennettu oikein, kamera ei heilahda kuvatessa, kohde ei ole yli- tai alivalottunut ja mahdollinen kuvassa näkyvä horisontti on suorassa. Lisäksi on hyvä uhrata hetki sommitteluun ja kiinnostavan kuvakulman hakuun.

Antti Rinne: Itse syyllistyn joskus hosumiseen. Taivaalla on jotain jännää ja kauhealla kiireellä koitan suunnata kameraa edes sinne päin ja äkkiä otan monta kuvaa. Lopputuloksena on 20 kuvaa, joissa kaikissa on esimerkiksi tarkennus pielessä tai vaikka ilmiö näkyisi, kuva on muuten mitäänsanomaton sommittelunsa vuoksi. Parhaiten tätä voi välttää ennakkovalmistelulla. Ihannetilanteessa kuvauspaikka on valmiiksi katsottu ja välineet kunnossa. Mutta jos pikatilanne tulee, kannattaisi silti malttaa mielensä. Ottaa vaikka ensin yksi hätäinen kuva, mutta sitten ennen seuraavaa kannattaa tarkistaa, että asetukset ovat kohdallaan ja katsella ympärilleen: mitä muuta mielenkiintoista voisin saada samaan valokuvaan taivaanilmiön kanssa?

Matti Hietala: Minua harmittaa risujen läpi kuvattu pikkuinen kuu, aurinko tai jokin muu kohde. Valokuvaa kohde riittävän läheltä tai käytä zoomia. Vastavaloonkin voi saada onnistuneita otoksia. Rajaa turhat risut reunoilta pois. Kuvaa kannattaa sommitella, jos on aikaa: muista kultainen leikkaus. Horisontti yläkolmannekseen, jos on pilvetön taivas. Tai alakolmannekseen, jos ylhäällä on upeita tai värikkäitä pilviä. Aurinkoa tai kuuta ei keskelle, vaan esimerkiksi vasempaan kolmannekseen.

Monilla on nykyään kamera kännykässä ja kännykkä aina mukana. Millaisia kuvia tällaisilla välineillä saa – onko mahdollista saada kivoja kuvia ja miten?

Antti Rinne: Kännykkäkameralla saa päivänvalossa hyviä kuvia. Lähes kaikki halokuvani on otettu kännykällä. Kannattaa tutustua puhelinkameransa ominaisuuksiin ja säätömahdollisuuksiin. Esimerkiksi haloja kuvatessa on tärkeää saada tarkennus äärettömään ja valotus taivaan mukaan. Kännykällä saa myös hyvälaatuista videota.

Timo Oksanen: Kännykkäkameroilla pääsee jo varsin pitkälle, varsinkin kun muistaa niiden rajoitukset. Muutamaa huippumallia lukuun ottamatta kännykkäkameralla ei kannata zoomata tai yrittää kuvata hämärässä. Hyvässä valossa kuvausjälki on kuitenkin hyvinkin laadukasta ja monilla kännyköillä saa myös tarkennettua kohtuullisen lähelle, jolloin kuvaan saadaan syväterävyyttä, kun edessä oleva kohde on tarkka ja tausta sumeampi. Tarjolla on erittäin monipuolisia muokkaussovelluksia ja esimerkiksi Instagramin muokkaustoiminnoilla pystyy kuvalle tekemään vaikka mitä.

Matti Hietala: Enpä juuri kännykällä kuvaa. Ota kuva sopivan läheltä. Voi kokeilla lähikuvia kukista. Tai liikkuvista kohteista, esimerkiksi linnuista.

Miten kuvaat myrskyä, sadetta tai tuulta niin, että se näyttää joltain? Yleensä näitä on vaikea vangita kuvaan.

Antti Rinne: Tuuli ei näy, mutta silloin voi kuvata esimerkiksi vasten tuulta käveleviä ihmisiä. Sateella voi kuvata esimerkiksi pisaroiden iskeytymistä vesilätäkköön.

Matti Hietala: Myrskyllä on hyvä mennä meren tai järven rantaan, jossa on huojuvia puita ja kivikkoon pärskähtäviä vaahtopäisiä aaltoja. Ota useita otoksia. Sadetta voi kuvata pisaroituneen tuulilasin läpi autosta. Tai veden pintaan ropisevia pomppivia pisaroita. Joskus voi ottaa ihan lähikuvan sateen kastelemasta kukasta tai oksasta, josta roikkuu tippoja.

Timo Oksanen: Myrskykeliä kuvatessa voi tehokeinona käyttää vaikkapa valotusaikaa. Joskus myrskytuulen voi esimerkiksi havainnollistaa pidemmällä, useamman sekunnin valotusajalla, jolloin pilvien liike ja suunta saadaan näkyviin. Tämä kuitenkin vaatii jalustaa ja mieluiten myös harmaasuodinta linssin eteen, jotta pidempiä valotusaikoja voidaan päiväsaikaan käyttää. Mutta kyllä ihan "normaaleillakin" valotusajoilla tai automaattiasetuksilla pärjää, jos vain kuvattava maisema on tarpeeksi kiinnostava. Vesistön äärellä voi myös kokeilla eri valotusaikoja aaltojen pärskeisiin, jotta saa liikkeen sopivalla tavalla näkyviin. Kuvia muokatessa kannattaa korostaa terävyyttä ja kontrastia, että kuvaan tulee enemmän dramatiikkaa tasaisen harmauden sijaan. 

Miten saa pilvistä, sateenkaarista, haloista ja muista taivaanilmiöistä hyviä kuvia? Nämäkin ovat vaikeita kuvattavia.

Timo Oksanen: Pilvi- ja sateenkaarikuvissa saadaan usein paljon aikaan jälkikäsittelyssä. Kuten mainittua myrskykuvien osalta, myös poutapilville tekee hyvää lisätä terävyyttä ja kontrastia. Sateenkaari taas tyypillisesti kaipaa terävyyden lisäksi hieman lisää värikylläisyyttä, jotta kuva vastaa omaa mielikuvaa siitä, mitä taivaalla näki. Kuvankäsittelyn oppii parhaiten kokeilemalla eri vaihtoehtoja, että ymmärtää itse, mitä mikäkin säätö kuvalle tekee. Kaikissa muokkauksissa kannattaa kuitenkin muistaa kohtuus, jotta luonnollisuus säilyy. Lisäksi harvoin pelkkä sateenkaari tai komea pilvi tekee yksin mielenkiintoista kuvaa, vaan tärkeää on miettiä, mitä muuta kuvassa näkyy ja miten se on sommiteltu. 

Matti Hietala: Pilviä pitää ehkä joskus vähän tummentaa kuvankäsittelyssä. Sateenkaari ei meinaa mahtua kuvaan. Sama juttu on halojen kanssa. Värikylläisyyttä voi vähän lisätä kuvankäsittelyssä.

Antti Rinne: Haloja kuvatessa pitäisi aurinko saada peitettyä jollain, esimerkiksi katuvalaisimella, ellei mukana ole mitään erillistä peittäjää. Parhaat halokuvat ovat useamman kuvan sarjoja, jotka jollain ohjelmalla pinotaan päällekkäin. Täten erilaiset muodot saadaan yksittäistä kuvaa paremmin esille. Jos auringon ympärillä näkyy kirkkaita halomuotoja, kannattaa kuvia ottaa myös keskitaivaalle ja auringosta poispäin. Auringon vastakkaisella suunnallakin näkyy joskus erilaisia harvinaisempia halomuotoja.

Miten saa hyviä revontulikuvia?

Antti Rinne: Kamera jalustalle, tarkennus äärettömään, pienin aukko-arvo mitä objektiivista löytyy, ISO-arvo niin suureksi kuin kamera antaa myöten ilman kohinan liiallista kasvua, esimerkiksi 800, 1600 tai 3200 ja valotusajaksi pienin, jolla revontulet saa näkymään sopivan kirkkaasti. Näillä saa revontulet kuvaan, mutta hyvä revontulikuva tarvitsee lisäksi jotain muutakin kuin revontulet. Kuvan etualalle olisi hyvä saada myös jotain mielenkiintoista tai henkilökohtaista. Voi miettiä, onko esimerkiksi omaa kotitaloa mahdollista saada samaan kuvaan revontulien kanssa? Tai miten olisi perhekuva revontulten alla? Revontulikuvaamisen vinkeistä olen tehnyt nettiin pienen sivun.

Matti Hietala: Revontulikuvia kannattaa kuvata tyynen, heijastavan veden äärellä, kaukana katuvaloista. Mukaan jalusta ja aikavalotus. Voit kokeilla erilaisia asetuksia.

Timo Oksanen: Haastavinta on olla paikassa, jossa revontulet näkyvät! Mutta sitten, kun se puoli on kunnossa, kamera tulee ensiksi saada jalustalle, jotta voidaan käyttää pidempää valotusaikaa. Kameroiden pimeäkuvausominaisuuksissa on paljon eroja, joten asetukset kannattaa optimoida oman kameran suorituskyvyn mukaan. Joka tapauksessa asetukset on syytä säätää manuaalisesti, alla muutama ohjenuora.

1) Käytä mahdollisimman suurta aukkoa (eli objektiivin pienintä mahdollista "f-arvoa", esim 2.8)

2) ISO-herkkyyden lisääminen on usein kameroiden kompastuskivi. ISO-arvoa suurentamalla kuvasta saadaan kirkkaampi, mutta samalla rakeisuus kasvaa. Kannattaa testata omalla kameralla, kuinka korkealla arvolla kohina on vielä omasta mielestä siedettävää.

3) Valotusaikaa pidentämällä saadaan niin ikään valoisuutta lisää, eli lopputulos riippuu oikeasta suljinnopeuden ja ISO-lukeman yhdistelmästä. Jos revontulet liikkuvat nopeasti, tulisi käyttää mahdollisimman nopeaa suljinta (1-5 sekuntia), jotta taivaalle piirtyvät kuviot eivät puuroudu valomössöksi. Tämä taas vaatii ISO-arvon suurentamista ja kohinan lisääntymistä. Jos revontulet liikkuvat hitaammin, voi käyttää 10 sekuntia pidempiä valotusaikoja ja vastaavasti pienempää ISO-arvoa kohinan vähentämiseksi.

Mitä revontulikuvaus vaatii: koko illan ja yön päivystämistä?

Antti Rinne: Onneksi ei tarvitse päivystää. Revontulien esiintymistä voidaan jonkin verran ennustaa. Parin päivän päähän revontulitilannetta voi selvittää esimerkiksi Spaceweather-sivustolta ja tilanteen kehittymistä nyt ja lähitunteina voi arvioida Ilmatieteen laitoksen palvelusta. Ilmatieteen laitoksella on myös avaruussääpalvelu, mutta itse en ole sen osuvuuteen kovin tyytyväinen. Kaikista nettipalveluista huolimatta tärkeää on myös katsoa välillä pihallekin. Joskus taivaalla näkyy kajoa, josta ei ole varma, onko se revontulia vai valon heijastumista pilvistä. Tällöin kannattaa ottaa testikuva pitkällä valotusajalla. Himmeät revontulet kyllä oppii ajan mittaan tunnistamaan.

Timo Oksanen: Revontulia kuvatessa kannattaa pitää silmällä ennusteita sen sijaan, että päivystäisi ulkona taivaalle tuijottaen. Netistä löytyy tähän palveluita esimerkiksi omalta Ilmatieteen laitokseltamme ja myös älypuhelimiin on tarjolla sovelluksia, jotka ilmoittavat, kun revontulia saattaa näkyä. Parhaimpana pidän kuitenkin Facebookin Revontulikyttääjät-ryhmää, jota seuraamalla eivät eteläisen Suomen harvinaisemmat tulet mene sivu suun. Lapissa toki tilanne on hieman toinen ja reposet ovat kohtuullisen tavallinen ilmiö, jos vain pilvet eivät peitä taivasta. 

Jos olet Etelä-Suomessa ja on kohonnut todennäköisyys nähdä revontulia, katse ja kamera kannattaa heti pimeän tultua suunnata pohjoiselle taivaalle. Parasta on myös suunnata pois suuremmista asutuskeskuksista, jotta valosaasteen määrä olisi minimissä. Jollei ihan välttämättä halua koko yötä ihastella luonnon ihmeitä, ei ulkona ole pakko tuntikausia kytätä, vaan voi seurata netin revontuliennusteista ja -kameroista, milloin taivaalla on aktiviteettia. Revontulikameroita on etelässäkin tarjolla esimerkiksi Tampereella, Nurmijärvellä ja Hankasalmella. 

Ja talvella yksi erittäin tärkeä vinkki on pukeutua todella lämpimästi, koska yleensä kuvatessa saattaa kuitenkin vierähtää pidempi tovi. Tai ainakin itsellä tuppaa aina vierähtämään suunniteltua enemmän aikaa, kun vauhtiin pääsee!

Matti Hietala: Lämmintä ylle ja taivasta tähyämään.

Extra-vinkkejä

Antti Rinne: Vuodenaikojen vaihtumisesta voi koostaa mielenkiintoisia videoita, jos kuvaa saman paikan joka päivä jollain ajanjaksolla. Malliksi tällainen video löytyy täältä.

Kannattaa myös tutustua Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan Taivaanvahti-palveluun.