Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa Helsingissä hoidetaan vuosittain 150-200 ihmistä, jotka ovat joutuneet kidutuksen uhriksi. Suurin osa potilaista on miehiä, hoitoa saavien naisten osuus on noin 20 prosenttia.
Toukokuussa keskuksessa aloitti myös nuorten ja lasten toiminta, jossa hoidetaan alle 24-vuotiaita kiintiöpakolaistaustaisia lapsia, nuoria ja heidän perheitään.
– Lasten kohdalla me emme onneksi puhu kidutuksesta, sillä se on kohtalaisen harvinaista, että ihan lapsia kidutetaan, mutta puhutaan vaikeasti traumatisoituneista lapsista ja heidän perheistään. Voi olla, että lapsen vanhempaa on kidutettu ja kuten tiedämme, että muutkin traumat niin myös kidutustraumat siirtyvät usein sukupolvelta toiselle, sanoo yksikön johtaja Jaana Pajunen.
Se voi näkyä esimerkiksi heikentyneenä kykynä vastata lapsen tarpeisiin.
– Se miten trauma vaikuttaa vanhemman toimintakykyyn, vaikuttaa myös lapsen arkeen.
Toisaalta alle 24-vuotiaiden joukossa voi olla jo lapsisotilaita.
– On myös lapsia, jotka ovat viettäneet pitkiä aikoja pakolaisleireillä ja nähneet ja kokeneet siellä monenlaista traumatisoivaa.
Pajunen muistuttaa, että yksi kidutuksen muoto on myös sellainen, jossa ihminen laitetaan katsomaan, kun muita perheenjäseniä kidutetaan ja lapsi voi olla osallisena sellaisessa.