Keni Karalahtea kysellään ulkomaille – puolustaja tekee ison linjauksen tulevaisuudestaan ja palaa vuosien taakse: "Se asia pysyy varmasti ikuisuuden mielessä"

Keni Karalahti ajoi viisi vuotta sitten zambonia ja pelasi jääkiekkoa kolmosdivarissa. Sittemmin hän on ehtinyt tahkota SM-liigassakin kahdessa eri joukkueessa, kiekkoilla myös Slovakiassa ja kokea urallaan alamäen. Nyt ilman sopimusta olevalla ja ulkomaille jälleen kysellyllä puolustajalla on mietinnän paikka.

Ennusmerkit eivät alkuvuodesta 2015 viitanneet siihen, että Keni Karalahti pelaisi jo seuraavan vuoden syksynä SM-liigaa. Käänne tapahtui, kun Helsingin Jääkenttäsäätiön palveluksessa jäänhoitokonetta ajanut ja HC Vissyssä kolmosdivaria tahkonnut puolustaja piipahti helmikuussa 2015 isoveljensä Jeren luona Ruotsissa. NHL:stä ja Leijonista tuttu konkari jakoi Kenille tarkat treeni- ja ruokaohjelmat, ja nuorempi Karalahti päätti lyödä kaiken likoon.

Keni Karalahti harjoitteli kesän tunnollisesti ja murtautui kovalla työnteolla Ville Niemisen tuolloin valmentaman KeuPan Mestis-joukkueeseen. Seuraavalla kaudella 2016–17 kutsuikin jo SM-liiga, kun sisukas ja raamikas kamppailija suuntasi Niemisen vanavedessä Jukureihin.

Kahden Jukurit-kauden jälkeen Niemisen ja Karalahden yhteinen matka sai jatkoa Pelicansissa. Karalahden taival lahtelaisten riveissä päättyi kuitenkin lyhyeen, ja 190-senttinen ja 91-kiloinen puolustaja pelasi lahtelaisjoukkueessa lopulta vain kaksi SM-liigaottelua kaudella 2018–19.

– Olin hakenut koko ajan kehitystä ja jatkuvaa nousukiitoa. Menin sen takia Pelicansiin pelaamaan, kun se oli kuitenkin askel kovempaan joukkueeseen. Aikaisemmin sattumakin oli osunut itselläni aina suotuisasti, että pääsin näyttämään ja onnistumaan. Pelsuissa se meni kuitenkin vähän väärinpäin, ja ura otti takapakkia, Karalahti, 28, kertaa MTV Urheilulle.

– En mahtunut kokoonpanoon, ja siellä tulikin yllättävän kovia puolustajia mukaan. Joukkue oli sarjan kärkipäätä kaikin puolin. Mestistä pääsin kuitenkin vielä pelaamaan.

Heinolan Peliitoissa Mestistä hetken lainalla tahkottuaan Karalahti siirtyi kesken tuon sesongin ensi kertaa ulkomaille, Slovakian pääsarjaan HK Popradin joukkueeseen. Se oli Mestiksen Kiekko-Vantaaseen sittemmin päätyneen puolustajan jälkeenpäin arvioimana virheliike.

– Pelsukin toivoi, että voisin mennä sinne. Se oli kokemuksen arvoinen keikka, mutta siitä joutui Suomeen tullessa kärsimään, kun pöydällä oli, mihin seuraavaksi pääsee.

– Olisi tuolla kaudella pitänyt enemmän luottaa siihen, että pääsisin vielä loppukaudesta Liigaan – kaudesta oli kuitenkin vielä kolme neljäsosaa jäljellä. Se oli vähän turhan hätiköity ratkaisu, sillä aina kun Suomessa pelaa, on kuitenkin paremmat kontaktit.

Karalahti sivuaa puheissaan myös Slovakian pääsarjan tasoa, joka asettuu hänen arvioissaan SM-liigan ja Mestiksen väliin, vaikka kärkijoukkueet ovat laadukkaita.

– Kun ulkomailla menee yleisesti heikompaan sarjaan, sieltä on vaikea nousta takaisin suoraan Suomeen, jos tilastot eivät ole ihan huippuun viritettyjä. Pisteiden teko ei kuitenkaan välttämättä ole se juttu, minkä takia minua on ikinä otettu mihinkään. Mutta se on ainoa asia, jonka näkee, kun ulkomailta tulee.

Karalahti kirjautti Slovakiassa 31 runkosarjaotteluun tehot 3+2=5 ja iski yhtä paljon pisteitä (1+4) myös 12 pudotuspeliottelussa.     

"Katastrofin vaiheita ilmassa"

Viime kaudeksi Karalahti sai taakseen sponsorirahaa, jonka tuella hän pystyi viemään sesongin taloudellisesti läpi Kiekko-Vantaassa. 39 otteluun tehopisteet 3+7=10 merkkauttanut Karalahti niputtaa kauden kuitenkin menneen "ihan penkin alle". Vantaalaisseura jäi Mestiksen runkosarjassa yhdeksänneksi, eikä seuran johtaminen ollut vakaimmasta päästä.

– Se ei kyllä mennyt niin kuin piti, oli hyvin vaikea kausi. Seuran toiminnassa oli katastrofin vaiheita ilmassa, mitä kuvastaa se, että kaksi valmentajaakin lensi kesken kauden pellolle. Se heijastui aika paljon omaan ja varsinkin joukkueen peliin.

Karalahti kokee silti kehittyneensä viime vuosinakin pelaajana. Satsaukset luistelutekniikkaan ja -nopeuteen ovat auttaneet jäällä.

– Peli muuttuu kuitenkin vuosi vuodelta nopeammaksi. Kun tajusin, että pystyn keskittymään pelkästään luisteluun ja nopeuteen, siitä se kehitys on tullut. Voimalla harvemmin enää hirveästi mitään tekee, eikä siihen ei tarvinnut niin paljon panostaa, niin panostettiin luisteluun.

– Luistelu on kehittynyt kahden viime vuoden aikana, ja sen huomaa, että pelaaminen on helpottunut. En juokse tai säntäile ohi tilanteista ja pystyn lukemaan peliä rauhallisemmin. Kun osaan myös olla vähän paremmin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ei ole aina niin hirveä kiire.

– Mestiksessäkin sain hyvää opetusta. Oli maailmanluokan kaverikin treeneissä mukana kuukauden, niin sain hyvät niksit, Karalahti sanoo ja paljastaa pelaajaksi NHL:ssä ja Ranskan maajoukkueessakin kiekkoilleen puolustajan Yohann Auvitun.

Perheen paras sanelee jatkoa

Sopimuksetta toistaiseksi oleva Karalahti puntaroi nyt, mitä urallaan tekee. Helsingissä asuvalla ja vanhempainvapaata viettävällä puolustajalla on vuoden kohta täyttävä tyttö, ja jatkoa sanelee paljolti se, mikä olisi perheelle parhaaksi. Karalahden mukaan hänen olisi vaikea lähteä kahdeksaksi kuukaudeksi kauas ilman, että perhe olisi mukana.

– En usko, että jatkan Kiekko-Vantaassa, mutta en ole tehnyt vielä mitään päätöstä sen suhteen, mitä ensi kaudella teen. Elokuuhun asti kaikki on aika lailla auki - siihen asti seurailen, mitä tapahtuu, ja sitten vasta teen päätöksiä. Minulla on nyt elämä sen verran raiteillaan, että ei tarvitse tässä vaiheessa vielä mitään päättää.

Karalahti kertoo, että häntä on kyselty muutamaan seuraan.

– Jotain on ollut Suomesta, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat olleet ulkomailta. En ole hirveästi edistänyt niitä nyt. Olen halunnut varmistaa, että on paras mahdollinen ratkaisu kaikkien kohdalle. Sen pitää olla myös sellainen joukkue, jossa voi menestyä.

Karalahti arvioi, että paras mahdollinen vaihtoehto hänelle olisi päästä jälleen SM-liigaan.

– Mestis oli vähän välietappi, mutta se oli perheen kannalta paras ratkaisu. Jos taas ulkomaita miettii, sinne meneminen riippuu sarjan tasosta. Hyviä sarjoja löytyy ulkomailta paljonkin, mutta en halua mennä jäähdyttelemään tai vasta nousevaan sarjaan. Sen pitää olla kilpailukykyinen sarja, jossa pystyn oikeasti antamaan näytöt. Ensi vuosi on minulle tärkeä kausi siinä mielessä.

Karalahti ei sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että hänen pelaajauransa voisi jo päättyä.

– Kuuntelen tarjoukset ihan kaikkialta. Pystyn niitä tällä hetkellä muultakin työrintamaltakin kuuntelemaan: jos joku löytää paremman vaihtoehdon kuin mitä jääkiekko voi tarjota, siihenkin päätyminen on mahdollista.

"Ei taidolla, vaan kaiken suuruisella yrittämisellä pärjää jo pitkälle"

Käy lopulta miten tahansa, Karalahden ei tarvitse katua sitä, että hän päätti kokeilla, mihin hänen siipensä jääkiekkoilijana kantaisivat. Karalahti on jo yltänyt pidemmälle kuin useimmat ulkopuoliset olisivat odottaneet.

Viime vuosiin on mahtunut myös sekä unohtumattomia kohokohtia että kommelluksia, joille voi jälkeenpäin nauraa.

Mieleenpainuvin kaukalokohellus pulpahtaa Karalahden mieleen Pelicans-ajalta.

– Tämä on sellainen huippujääkiekkosuoritus: Ensin olet ollut 10 peliä filassa ja sitten sinulla tulee näytönpaikka. Peli meni kokonaisuudessaan hyvin ja sain kehutkin. Minulla oli kuitenkin yksi "täydellinen" vaihto. Ässät pyöritti meidän päässämme; sain kiekon ensimmäisen kerran, se jäi viivalle. Toisen kerran – viivalle. Kolmannen kerran… En saanut sitä millään alueelta pois. Yritin koko ajan roikkua tai laidan kautta syöttöä. Se jäi viisi kertaa viivalle.

Karalahden onneksi tilanteesta ei tullut takaiskumaalia. Karalahtea tämän uralla paljon auttanut ja Kiekko-Vantaaseenkin sittemmin kontaktin järjestänyt Ville Nieminen ei kuitenkaan silitellyt päätä. Päinvastoin.

– Kun menin vaihtoon, "Nemo" oli vihaisena. Hyvä, ettei hän hakannut minua siihen paikkaan. Hän repi kypärää minun päästäni ja sanoi, että "v***u mä laitan tuon sun s******n pleksin sellaiseen kuntoon, että sinun ei enää ikinä tarvitse koskea siihen", Karalahti muistelee nauraen.

Karalahden uran kaunein ja kaikkein ikimuistoisin tapahtuma on puolestaan Jukurit-vuosilta.

– Muistan Viikinkiveljien mahtavan fanituksen Mikkelissä. Pääsin heidän plakaatteihinsa – se on asia, joka varmasti pysyy ikuisuuden mielessä.

– He osasivat katsoa muutakin kuin pelkkää pistenikkarointia. He rakastuivat minun ja (Ville) Hyvärisen muodostamaan pakkipariin. Ei taidolla, vaan kaiken suuruisella yrittämisellä pärjää jo pitkälle.

Lue myös:

    Uusimmat