Kenen kannattaa ottaa ”punkkirokote” – ilmaiseksi tai omalla rahalla? Lääkäri kertoo

Yllä olevalla videolla kerrotaan, miten punkeilta voi suojautua.

Riski sairastua Suomessa puutiaisaivotulehdukseen on yleisesti ottaen pieni, mutta tietyillä alueilla ei merkityksetön. Näillä riskialueilla THL suosittelee kansalaisille maksuttomien puutiaisaivokuume- eli TBE-rokotusten ottamista. Suositukseen on otettu mukaan uusia alueita viime ja tänä vuonna.

– Rokote kannattaa ottaa niillä alueilla, joilla THL sitä suosittelee. Alueet on valikoitu sillä perusteella, että puutiaisaivokuumetta on esiintynyt siellä aikaisempina vuosina tietyn verran, dosentti ja osastonylilääkäri Mari Kanerva HYKS Tulehduskeskuksesta kertoo.

Joillakin alueilla TBE-ilmaantuvuus on niin suurta, että maksutonta rokotetta suositellaan vakituisten asukkaiden lisäksi kesäasukkaille. Tällaisia hotspot-alueita ovat esimerkiksi Kemin eteläiset kaupunginosat, Kotkan saaristo, Lappeenrannan Sammonlahden kaupunginosa ja Preiskarin saari Raahen edustalla.

Lue myös: Puutiaisaivokuume voi viedä työkyvyn tai hengen – silti 90 prosenttia ei saa mitään oireita

Vakituisille asukkaille rokotetta suositellaan Ahvenanmaan lisäksi Paraisilla ja Simossa. Paraisilla ja Simossa rokotteen saavat myös sellaiset henkilöt, jotka oleskelevat ja liikkuvat paikallisessa luonnossa kesäaikaan vähintään neljä viikkoa.

– Kesäasukkaiden maksuttomia rokotteita ei anneta heidän omilla kotipaikkakunnillaan vaan nimenomaan näissä kohdekunnissa, joissa he viettävät kesää.

Marjastajan syytä harkita tietyillä alueilla

Joillakin alueilla rokotetta ei saa maksuttomasti, mutta sen ottamista suositellaan silti omakustanteisesti seudulla pitkään oleskeleville, kuten kesämökkiläisille.

– Nämä ovat sellaisia alueita, joilla puutiaisaivokuumeen ilmaantuvuus on yli 15 tapausta per 100 000 asukasta. Kuvaukseen sopivat esimerkiksi Pyhäjoki ja Kustavi, Kanerva kertoo.

Joillakin alueilla omakustanteista rokotetta suositellaan jo, kun tapauksia on ollut yli 5 per 100 000 asukasta ja mökkiläinen liikkuu paljon luonnossa.

– Tällaisia paikkoja ovat Taipalsaari, Kemi, Luoto, Lappeenranta ja Ilomantsi.

Omakustanteinen rokote kannattaa niin ikään, jos liikkuu yli neljän viikon ajan erityisen paljon luonnossa alueella, jossa TBE-ilmaantuvuus on ollut 1–5 tapausta per 100 000 asukasta ja TBE-tapauksia on todettu alueella kahtena peräkkäisenä vuonna tai vähintään kaksi samana vuonna.

– Tällainen tilanne on esimerkiksi Kirkkonummella, Naantalissa, Raahessa, Lohjalla, Raaseporissa, Sipoossa, Turussa ja Raumalla. Lähinnä kyse on siis rannikkoseudun paikkakunnista.

– Kyllä sitä rokottautumista kannattaa esimerkiksi ahkeran marjastajan näillä alueilla harkita, jos elämäntavat ovat sellaiset, että liikkuu paljon luonnossa ja sitä kautta on aiemminkin huomannut ”keräävänsä” itseensä paljon punkkeja, Kanerva arvioi.

Täysi rokotesuoja kolmen piikin jälkeen

TBE-rokotesuojan syntyminen vaatii kolme eri ajankohtina otettavaa rokotusta. Täyden rokotesuojan ehtii saada nopeimmillaan noin puolessa vuodessa.

Lue myös: ”Kesäflunssa” voikin olla puutiaisaivokuume – milloin pitää mennä lääkäriin?

– Kun ensimmäinen rokote on annettu, seuraavaa rokotusta suositellaan yleensä yhden–kolmen kuukauden päästä. Kiireellisissä tapauksissa se voidaan kuitenkin antaa jo kahden viikon kuluttua. Jälkimmäinen eli kolmas rokote annetaan joko puolen vuoden tai vuoden jälkeen ensimmäisestä.

– Jos aloittaa rokottamisen joulukuussa, ehtii vetää koko sarjan ennen kesää. Toisaalta jos aloittaa vaikka maaliskuussa ja ottaa touko-kesäkuussa toisen annoksen ja vasta seuraavan vuoden keväällä kolmannen, niin saa molemmille kesille oikein hyvän immuniteetin. Tällaistakin vaihtoehtoa on käytetty paljon.

Kanerva huomauttaa, että puutiaisaivokuumerokotteen teho ei ole sataprosenttinen.

– Se on ehkä 90 prosenttia. Vanhusten kohdalla vaste on tässä rokotteessa joskus huonompi – tiedetään tapauksia, joissa tauti on tullut heille rokotteesta huolimatta.

Iästä riippuu sekin, kuinka usein rokote pitää uusia. Alle 50-vuotiaille tehosteannos annetaan kymmenen vuoden välein, 50–60-vuotiaille viiden vuoden välein ja yli 60-vuotiaille sekä immuunipuutteisille kolmen vuoden välein.