Keihäänheittäjä Pauli Nevala kertoo uudessa kirjassaan Kaamea heittäjä avoimesti hormonivalmisteista, jotka kiellettiin vasta hänen uransa päättymisen jälkeen.
Nevala voitti olympiakultaa Tokiossa vuonna 1964. Neljän vuoden kuluttua olympiavoitosta hän tutustui aineisiin, jotka tätä nykyä luetaan dopingiksi.
Kansainvälinen Olympiakomitea KOK kielsi anabolisten steroidien käytön vuonna 1974, ja veridopingin 1985.
Nevala ihmetteli Tampereella Viro-maaottelussa Janis Lusisin kuntoa. Virolainen oli heittänyt Saarijärvellä maailmanennätyksen 91,98.
Nevalan mielestä oli outoa, kun hänen tuloksensa oli noussut nopeasti yli kuusi metriä.
– Mies on koko elämänsä ammatikseen urheillut. Ei se voi niin paljoa tekniikkaansa vuodessa muuttaa.
Viron lääkäri kertoi taustoja kehitykselle. Hän ilmoitti, että Virossa ja Neuvostoliitossa naisetkin ovat käyttäneet jo pitkään kasvuhormonipillereitä.
– Minä sanoin heti, että perkele meidän täytyy saada niitä myös. Asia on niin, että emme me voineet antaa kuutta metriä muille eteen.
Nevala sai anabolisia steroideja, jotka oli kehitetty sotilaiden käyttöön lisäämään rohkeutta ja ruokahalua. Hän kokeili paria tablettia vuorokaudessa, vaikka joukkueen lääkäri Helmer Krist varoitteli sivuvaikutuksista.
– Kyllä ne olisi kuolleet jo nuo muut heittäjät, jos niissä jotain vaarallista olisi. Kun ne kerta niitä ovat käyttäneet, Nevala oli vastannut.
Jalkaprässin tulos nousi 50 kiloa kuukaudessa. Hän sai heittoonsa 5–6 metriä lisää. Aineiden käyttö ei ollut täysin ongelmatonta, vaikka tulokset paranivat.
– Virtsaaminen oli hankalaa. Kusi oli sellaista puoliksi velliä. Munuaisten toiminta ja aineenvaihdunta olivat niin voimakasta. Olisi tietenkin pitänyt juoda neljä viisi kertaa enemmän vettä. Mutta mitä kun ei tiennyt mistään mitään. Olimme vain kuulleet, että tällaista ne muut tekevät.
Nevala on epäillyt, että dopingin liiallinen käyttö aiheutti hänen lopettamisensa vuonna 1971.
Kaamea heittäjä -teoksen (Atrain & Nord) on kirjoittanut Henry Aho. Kirja ilmestyy 3. elokuuta.