Miltä Suomi näyttää esineiden kautta? Näyttelyssä 100 esinettä Suomesta on etsitty esine jokaiselle maamme itsenäisyyden vuodelle.
Designmuseossa Helsingissä taidehistorioitsija Anna Kortelainen katsoo kirkkaan oranssia päähinettä ja hymyilee. On kyse esineestä vuodelta 1971.
– Minua edelleen hykerryttää ajatus Metsähallituksen kävynkerääjän suojapäähineestä, joka estää käpyjä vahingoittamasta metsässä painaltavaa virkamiestä. Lisäksi se on hyvin voimakkaan värinen, ettei hän tule ammutuksi esimerkiksi hirvenä.
Kortelainen keräsi yhdessä muotoilija Pekka Toivasen kanssa esineitä ympäri Suomen museoista, yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä.
– Esineitä oli erittäin helppo löytää. Ongelma oli se, että oli niin monia ihania tunteita herättäviä esineitä. Halusimme, että kukin vuosi saisi mahdollisimman aistivoimaisen ja tarinaa voimakkasti kertovan oman esineensä.
– Meillä oli perusteena, että haemme katsojan muistoja ja katsojan voimallisia oivalluksia. Katsoja muistaisi, miltä tuntui, kun Sarvis-pulkalla osui mäen jälkeen hiekotukseen. Pulkan alusta kirskahti kivasti. Meillä kaikilla eri ikäisillä suomalaisilla on tällaisia muistoja, Kortelainen sanoo.
Mitä tämä näyttely kertoo Suomesta ja suomalaisuudesta?
– Se kertoo pienen kansan elämästä, vastoinkäymisistä ja niissä pärjäämisestä, suomalaisten käytännöllisyydestä, innovatiivisuudesta ja rivien välisestä huumorista, luettelee näyttelyn tuottaneen Suomen Viron-instituutin johtaja Anu Laitila.
Näyttely kiertää viidessä eri maassa. Verkkoversion kautta voi käydä katsomassa oman syntymävuotensa esineen. (www.100objects.fi)
Anu Laitila näyttää esimerkkiä.
– Olen itse syntynyt vuonna -78. Laitoin vuosiluvun osoitteeseen ja sieltä tuli Urho Kekkosen salkku. Tuona kyseisenä vuonna alkoi hänen viides kautensa.