Ferrarille täksi kaudeksi siirtynyt 21-vuotias Charles Leclerc on kokenut omalla urallaan paljon. Häntä on kohdannut kaksi suurta tragediaa elämänsä alkuvaiheessa. Monacolainen kertoi BBC:n haastattelussa uran alkuvaiheista ja kokemistaan vaikeuksista sen varrella.
Leclerc tiesi jo 4-vuotiaana, että hän haluaa F1-kuljettajaksi. Monacossa kasvaneen Leclercin ensimmäinen muistonsa legendaarisesta F1-kisasta oli, kun hän leikki ystävänsä luona lelu-autoilla ja katsoi samalla kilpailua radan ensimmäisen mutkan ulostulossa. Hän unelmoi eniten Michael Schumacherin Ferrarista ja nyt 17 vuotta myöhemmin, Leclercin unelma on toteutunut. Uraan ja elämään on kuitenkin sattunut vaikeuksia ja tragedioita.
– Vuonna 2011 minun piti lopettaa kartingin ajaminen, sillä isälläni ei ollut enää varaa tukea harrastusta, Leclerc kertoo.
Hän pystyi kuitenkin jatkaa uraansa, sillä nykyisen kansainvälisen autourheiluliitto FIA:n puheenjohtajan Jean Todtin poika Nicholas otti hänet talliinsa. Samassa tallissa oli myös edesmennyt Jules Bianchi, kenestä tuli Leclercille kuin isoveli. Bianchi oli monacolaista kahdeksan vuotta vanhempi ja hän opasti nuorta kuljettajaa tämän uran alkuvaiheilla. Vaikkakin Leclercillä oli vankka autourheilutausta, ei hän miettinyt mahdollisuutta päästä F1-sarjaan, vasta kuin vanhemmalla iällä.
– En koskaan sanonut itselleni, etten voisi päästä sinne. Kerroin vain itselleni, että minun pitää jatkaa kovaa työntekoa ja pyrkiä parantamaan suorituksiani. Sitten ehkä saisin mahdollisuuden sinne, Leclerc sanoo.
Bianchi ja isä Hervé olivat suuressa roolissa Leclercin F1-unelman saavuttamisessa.
– He sanoivat minulle, että jalkojeni pitää pysyä maassa. Loppujen lopuksi otin toisen tien ja keskityin työntekoon, enkä ajatellut Formula ykkösiä, Leclerc toteaa.