Ferrarille täksi kaudeksi siirtynyt 21-vuotias Charles Leclerc on kokenut omalla urallaan paljon. Häntä on kohdannut kaksi suurta tragediaa elämänsä alkuvaiheessa. Monacolainen kertoi BBC:n haastattelussa uran alkuvaiheista ja kokemistaan vaikeuksista sen varrella.
Leclerc tiesi jo 4-vuotiaana, että hän haluaa F1-kuljettajaksi. Monacossa kasvaneen Leclercin ensimmäinen muistonsa legendaarisesta F1-kisasta oli, kun hän leikki ystävänsä luona lelu-autoilla ja katsoi samalla kilpailua radan ensimmäisen mutkan ulostulossa. Hän unelmoi eniten Michael Schumacherin Ferrarista ja nyt 17 vuotta myöhemmin, Leclercin unelma on toteutunut. Uraan ja elämään on kuitenkin sattunut vaikeuksia ja tragedioita.
– Vuonna 2011 minun piti lopettaa kartingin ajaminen, sillä isälläni ei ollut enää varaa tukea harrastusta, Leclerc kertoo.
Hän pystyi kuitenkin jatkaa uraansa, sillä nykyisen kansainvälisen autourheiluliitto FIA:n puheenjohtajan Jean Todtin poika Nicholas otti hänet talliinsa. Samassa tallissa oli myös edesmennyt Jules Bianchi, kenestä tuli Leclercille kuin isoveli. Bianchi oli monacolaista kahdeksan vuotta vanhempi ja hän opasti nuorta kuljettajaa tämän uran alkuvaiheilla. Vaikkakin Leclercillä oli vankka autourheilutausta, ei hän miettinyt mahdollisuutta päästä F1-sarjaan, vasta kuin vanhemmalla iällä.
– En koskaan sanonut itselleni, etten voisi päästä sinne. Kerroin vain itselleni, että minun pitää jatkaa kovaa työntekoa ja pyrkiä parantamaan suorituksiani. Sitten ehkä saisin mahdollisuuden sinne, Leclerc sanoo.
Bianchi ja isä Hervé olivat suuressa roolissa Leclercin F1-unelman saavuttamisessa.
– He sanoivat minulle, että jalkojeni pitää pysyä maassa. Loppujen lopuksi otin toisen tien ja keskityin työntekoon, enkä ajatellut Formula ykkösiä, Leclerc toteaa.
"En usko, että olen koskaan ollut ylimielinen"
Nöyränä tunnettu Leclerc koki radan ulkopuolella kauheita hetkiä, kun vuonna 2015 Bianchi menehtyi saamiinsa vammoihin edellisvuoden Japanin GP:ssä sattuneessa traagisessa onnettomuudessa. Isä Hervé kuoli vuonna 2017 vain 54-vuotiaana.
– Olen varma, että nöyryys tulee heiltä. En usko, että olen koskaan ollut ylimielinen, joten se on myös aika luonnollista. Uskon, että se on oikea tie eteenpäin. Se, että he jatkuvasti sanoivat samaa minulle, auttoi minua merkittävästi, Leclerc kertoo.
Bianchin kuolema oli iso shokki Leclercille, mutta hän ei koskaan ajatellut moottoriurheilu-uransa lopettamista sen takia.
– Minulla ei ollut minkäänlaisia ajatuksia siitä, että lopettaisin urani sen takia. Alusta alkaen, kun olet tässä lajissa mukana, tiedät, kuinka vaarallista tämä on. Tästä ei tule koskaan turvallista lajia, Leclerc sanoo.
– Autoista tulee tietenkin jatkuvasti turvallisempia, mutta, kun ajat 340 kilometriä tunnissa, niin se ei voi olla koskaan turvallista. Sen tiesin jo alussa. Halusin tulla hyväksi hänen takiaan, koska hän opetti minulle monia asioita. Hän työnsi minua jatkuvasti eteenpäin ja auttoi minua paremmaksi. Poismenon sattuessa ainoa ajatukseni oli se, että olisin hyvä ja tekisin hänet ylpeäksi, Leclerc jatkaa.
Isä Hervé menehtyi Azerbaijanin Formula kakkosten kisaviikonlopun aattona vuonna 2017.
– Kisoihin keskittyminen oli todella vaikeaa. Harjoitukset menivät surkeasti. Kysyin itseltäni, mitä isäni haluaisi minun saavuttavan tälläisenä viikonloppuna. Vastaus tuli todella nopeasti. Hän haluaisi minun voittavan, Leclerc kertoo.
Leclerc voitti molemmat Formula kakkosten kilpailut kyseisenä viikonloppuna, vaikkakin 10 sekunnin aikarangaistus pudotti hänet toiselle tilalle.
Formula ykköset jatkuvat tulevana viikonloppuna, kun vuorossa on Hockenheimin radalla ajettava Saksan GP.