Karkauspäivän mielenkiintoinen historia

Karkauspäivää vietetään keskimäärin joka neljäs vuosi. Päivä, jolloin kaikki näyttää nurinkuriselta, lisättiin kalenteriin jo tuhansia vuosia sitten.

Maa kiertää auringon ympäri 365 päivässä ja vajaassa kuudessa tunnissa. Karkauspäivää vietetäänkin, jotta tähtitieteellinen vuosi ja kalenterivuosi pysyisivät samassa tahdissa. Jos karkauspäivää ei vietettäisi, vuodenajat vaihtaisivat pikku hiljaa paikkaansa. Tämä huomattiin jo ammoisia aikoja sitten, aikana, jolloin vuotuisella ajankierrolla oli tärkeä merkitys maanviljelyn ja ravinnon hankinnan takia.

Jo Rooman vallan aikaan kehiteltiinkin kokonainen karkauskuukausi, joka sijoitettiin vuoden loppuun. Vuoden ensimmäinen kuukausi oli maaliskuu ja viimeinen helmikuu. Poikkeuksen teki karkausvuosi, jolloin helmikuuta vietettiin vain 23 päivää ja karkauskuukausi lisättiin sen jälkeen. Julius Ceasarin aikaan kalenteriin lisättiin erillinen karkauspäivä, joka sijoitettiin samaan kohtaan kuin aikaisemmin karkauskuukausi, helmikuun 24. päiväksi. Uutta karkauspäivää alettiin viettää keskimäärin joka neljäs vuosi. Karkauspäivä jää väliin sadalla jaollisina päivinä, jotka eivät ole jaollisia neljälläsadalla. Periaate johtuu siitä, että maa kiertää auringon ympäri 365 päivää, viisi tuntia ja 46 sekuntia vuodessa.

Nykyään karkauspäivää vietetään Euroopassa yleensä helmikuun 29. päivä, kun vielä 1990-luvulla karkauspäivä oli helmikuun 24. päivä. Nimipäiviään karkausvuosina karkauspäivän jälkeen viettävät joutuivat ennen siirtämään juhlapäiväänsä päivällä eteenpäin.

Hamekankaita ja rukkasia

Nykypäivänä naiset voivat kosia siinä missä miehetkin, mutta entisaikaan moinen ei olisi tullut kyseeseenkään. Vielä esihistoriallisen ajan erä- ja kaskiyhteisöissä avioliitto perustui kahden suvun väliseen sopimukseen ja häät tapahtuivat sukujen kesken. 1200-luvulta lähtien vapaa mies sai muualla Skandinaviassa kihlata itse aviopuolisonsa, mutta nainen oli laillisen naittajansa eli isänsä ja sen jälkeen aviomiehensä holhouksen alainen. Miesvaltaisilla naimatavoilla on juurensa viikinkiajalla, jonka sotainen ilmapiiri muutti skandinaaviset yhteisöt patriarkaalisiksi.

Karkauspäivänä kaikki näyttää kuitenkin nurinkuriselta, joten silloin sinkkunaisilla eli vanhoilla piioilla on lupa kosia vapaita miehiä. Karkauspäivän kosintaan ei saa kansanperinteen mukaisesti vastata kieltävästi, mutta jos miestä ei avioliitto kiinnosta, hän voi lahjoa naisen sopivalla lahjalla, esimerkiksi hamekankailla. Britanniassa oli sen sijaan tapana antaa naiselle lahjaksi hansikkaat. Sanonta "saada rukkaset" on peräisin näiltä ajoilta.

Vanhana piikana pidettiin aiemmin naista, joka ei ollut mennyt naimisiin ennen 25 vuoden ikää. Vanhaksi piiaksi eli kyöpeliksi päätyminen oli varsin epähaluttu kohtalo, mistä kertoo jo sanan etymologia. Alkujaan kyöpelillä on tarkoitettu aavetta, kummitusta, paholaista tai pirua ja Kyöpeliin päätyivät vanhojen piikojen lisäksi myös noidat. Ei siis mikään ihme, että karkauspäivänä kiusaus polvistua miehen eteen on ollut suuri.

Lue myös:

MTV3/Helmi

Lähteet: Lähteet: oppiminen.yle.fi, 2007: Sarmela Martti: Suomen Perinneatlas, kaikkijuhlista.fi, digtionary.sensegant.com, hs.fi, turkuai.fi, kotus.fi

Kuvat: Shutterstock

Lue myös:

    Uusimmat