Karkauspäivää vietetään keskimäärin joka neljäs vuosi. Päivä, jolloin kaikki näyttää nurinkuriselta, lisättiin kalenteriin jo tuhansia vuosia sitten.
Maa kiertää auringon ympäri 365 päivässä ja vajaassa kuudessa tunnissa. Karkauspäivää vietetäänkin, jotta tähtitieteellinen vuosi ja kalenterivuosi pysyisivät samassa tahdissa. Jos karkauspäivää ei vietettäisi, vuodenajat vaihtaisivat pikku hiljaa paikkaansa. Tämä huomattiin jo ammoisia aikoja sitten, aikana, jolloin vuotuisella ajankierrolla oli tärkeä merkitys maanviljelyn ja ravinnon hankinnan takia.
Jo Rooman vallan aikaan kehiteltiinkin kokonainen karkauskuukausi, joka sijoitettiin vuoden loppuun. Vuoden ensimmäinen kuukausi oli maaliskuu ja viimeinen helmikuu. Poikkeuksen teki karkausvuosi, jolloin helmikuuta vietettiin vain 23 päivää ja karkauskuukausi lisättiin sen jälkeen. Julius Ceasarin aikaan kalenteriin lisättiin erillinen karkauspäivä, joka sijoitettiin samaan kohtaan kuin aikaisemmin karkauskuukausi, helmikuun 24. päiväksi. Uutta karkauspäivää alettiin viettää keskimäärin joka neljäs vuosi. Karkauspäivä jää väliin sadalla jaollisina päivinä, jotka eivät ole jaollisia neljälläsadalla. Periaate johtuu siitä, että maa kiertää auringon ympäri 365 päivää, viisi tuntia ja 46 sekuntia vuodessa.
Nykyään karkauspäivää vietetään Euroopassa yleensä helmikuun 29. päivä, kun vielä 1990-luvulla karkauspäivä oli helmikuun 24. päivä. Nimipäiviään karkausvuosina karkauspäivän jälkeen viettävät joutuivat ennen siirtämään juhlapäiväänsä päivällä eteenpäin.
