"Hare Krishna Hare Krishna Krishna Krishna Hare Hare", kaikaa Helsingin Malminkylän kartanossa. Meneillään on Krishna-liikkeen henkisen opettajan palvonta: intialaisvaikutteisiin vaatteisiin pukeutuneet seurakuntalaiset rummuttavat, laulavat, toistavat tuttua Hare Krishna -mantraa ja tanssivat ympäri suurta hirsilattiaista huonetta.
Kymmenen minuutin junamatkan päässä Helsingin keskustasta sijaitsee 1800-luvulla rakennettu kaunis Malminkylän kartano, jossa on aamuseitsemältä jo täysi tohina päällä.
klo 7.15 Verhojen avaaminen, mantrojen lukua, henkisen opettajan palvontaa
klo 7.45 Luento, (Bhagavatam Shrimad oli aiheena keskiviikkona 28.6.)
klo 8.30 Aamupala
klo 9.00 Osa lähtee levittämään Krishna-tietoisuutta, myymään ruokia, osa jää temppeliin siivoamaan ja laittamaan ruokaa
klo 18 Lauluhetki, arati-palvonta
klo 20 Jumalhahmot laitetaan lepäämään
klo 21-22 Levolle
Ovella minut vastaanottaa hymyilevä, oranssiin Krishna-asuun pukeutunut hieman kumarainen, vaatimattoman oloinen mies. Hän on Kari Akkanen, 57 kastenimeltään Kalpa-papa-dapa Prabhu, yksi vanhimmista suomalaisista Krishna-liikkeen munkkioppilaista. Hän on harjoittanut Krishna-jumalille kuuliasta, yhteisöllistä ja askeettista elämää jo yli 30 vuoden ajan.
Akkanen on herännyt aamukolmelta meditoimaan, kuten viikon jokaisena päivänä. Peseydyttyään ja pukeuduttuaan hän on toiminut alttaripappina jo aamuviideltä.
– Puen jumalhahmot, avaan verhot, keitän ja tarjoan jumalille ruoan, Akkanen kertaa aamutoimiaan.
Kartanossa asuvat muut krishnalaiset ovat hiljalleen kukin omista huoneistaan liittyneet seuraan palvomaan henkistä opettajaa ja liikkeen perustajaa Srila Prabhupadaa. Akkasen lisäksi yhteisöllisessä kartanossa asuu tällä hetkellä kuusi muuta Krishnan palvontaan omistautunutta: kaksi naista ja neljä miestä.
Kari Akkaselle juuri yhteisöllisyys tärkeä osa elämää: samanhenkisten kanssa uskontoa on mielekkäämpää harjoittaa. Oikea elämäntapa saa ikään kuin vahvistusta.
1800-luvulla rakennettu Malminkylän kartano toimii Krsihna-liikkeen temppelinä.
Mukana menossa on tänä aamuna myös Krishnaa palvovia kansainvälisiä vieraita aina Viroa ja Saksaa myöten.
”Muotivirtaukset turhauttivat”
Kari Akkasella kiinnostus Krishna-tietoisuutta kohtaan heräsi jo nuorena, kun Itä-Suomessa Ruokolahden paikalliskirjastossa käteen tarttui idän uskonnoista kertova kirja. Jo tuolloin hän kiinnostui myös hatha-joogasta.
Millainen uskonto on kyseessä?
– Krishna-uskonnon eli gaudiya-vaishnava -perinteen juuret ovat vuosituhansien takaisessa Intiassa.
– Krishnat uskovat, että ihminen on joutunut aineelliseen maailmaan omasta valinnastaan johtuen. Toimiessaan erossa Jumalasta eli Krishnasta ihminen joutuu vaeltamaan ruumiista toiseen luonnonlakien eli karman mukaisesti. Lopullinen tavoite on vapautua sielunvaelluksesta ja saavuttaa puhdas rakastava vuorovaikutus Krishnan kanssa.
– Päästäkseen vuorovaikutukseen Krishnan kanssa ihmisen pitää suorittaa Krsihnalle palveluksia. Sen ydin on rukous eli Hare Krishna-mantran toistaminen.
– Uskonto on monoteistinen.
Lähde: Timo Kuivanen & Måns Broo
– Minua eivät aineelliset asiat ole koskaan innostaneet, enemmänkin syvälliset asiat, kuten kuka olen, mistä tulen ja minne menen. Idän uskonnot tekivät minuun suuren vaikutuksen, Akkanen muistelee.
Nuorena miehenä Akkanen lähti kuitenkin Kauhavalle yrittäjäopintojen pariin, muutti Helsinkiin ja etsi töitä.
Hare Krsihna -kirjallisuutta.
– Huomasin kuitenkin, että erilaiset tilanteet elämässä johtivat aina idän viisauksien pariin. En halunnut lähteä kaikkiin muotijuttuihin mukaan, ja ne tuntuivat turhauttavilta.
Krishna-liikkeen piiriin hän hakeutui varsinaisesti vuonna 1986, liittyi seurakunnan jäseneksi ja muutti temppeliin asumaan hieman myöhemmin. Akkanen oli tuolloin 26-vuotias.
Pyhä kirja, Bhagavad Gita.
– Päätös ja elämänmuutos ei loppujen lopuksi ollut kovin suuri, sillä olin jo hiljalleen omaksunut tätä elämäntapaa. Minulla ei ollut perhettä, joten aika jouhevasti se tapahtui, Akkanen hymähtää ja pyörittää kädessään mantran luvussa käytettävää pitkää helminauhaa.
Meditointia, vapaaehtoistyötä, aikatauluja...
Punamultamaalinen, Helsingin kaupungin Krishna-liikkeelle vuokraama kartano vaikuttaa olevan kuin omiaan tämän tyyppiselle elämäntavalle: paksut hirsilankkulattiat, korkeat huoneet, ristikarmi-ikkunat ja kaupan päälle vielä kodikas mummolamainen tuoksu. Kukapa tällaisessa miljöössä ei haluaisi asua!
Amanda asuu Malminkylän kartanossa ja hoitaa pyhiä kasveja. Tulassin lehdillä koristellaan jumalien ruoka-annoksia.
Kartanon hirsikaton alla eletään vaatimatonta elämää. Temppelielämän täyttävät suurimmaksi osaksi meditointi, vapaaehtoistyö ja henkisen filosofian opiskelu.
Jokainen kartanossa asuva suorittaa omaa pientä palvelustyötään Krishnalle – ja samalla vuokransa ja ruokansa vastineeksi. Yksi lähtee päivittäin tekemään lähetystyötä kaduille, toinen hoitaa kasvimaata, kolmas laittaa ruokaa ja neljäs siivoaa.
Krishnaan uskovien elämä on kurinalaista, sillä temppelissä noudatetaan tiukkoja aikatauluja ja työtehtäviä, mutta rennon hiljaisessa hengessä. Monet liikkeen jäsenet pyrkivät noudattamaan neljää periaatetta, joissa kieltäydytään päihteistä, lihansyönnistä, uhkapeleistä ja seksistä. Tuolloin tietoisuuden kehittäminen on useiden mielestä helpompaa.
Laksmi (edessä) ja Kalpa-papa-dapa Prabhu valmistavat jumalille ruokaa ja samalla itselleen lounasta.
"Alkuaikoina oli raskasta"
Monta vuosikymmentä temppelielämää viettäneenä Akkanen on varma valinnastaan.
– Joskus alkuaikoina oli raskasta, koska sain lähetystyötä tehdessäni osakseni paljon epäilyä ja jouduin perustelemaan valintaani ja Krishnan sanomaa muille. Silloin koin paljon negatiivisia tunteita ja se oli heviä, hän sanoo.
Omat läheiset, kaksi siskoa ja yksi veli ovat suhtautuneet Akkasen valintaan hyvin. Heihin Akkanen pitää silloin tällöin yhteyttä.
Kalpa-papa-dapa Prabhu ja päivän mantrat.
– Ovathan he tietenkin ihmetelleet, mutta hyvin neutraalisti ovat suhtautuneet.
Vaikka Akkanen elää temppelissä vähän kuin omassa kuplassaan, hän seuraa kuitenkin myös maailman menoa.
– Kyllä uutisia tulee seurattua, jotta tietää missä mennään, hän naurahtaa.
Nykyihmisen elämää hän harmittelee hyvin kiireiseksi, stressaavaksi ja turhauttavaksi.
Pitääkö kaikkien asua temppelissä?
Luennoitsija Timo Kuivanen kertoo, että Krishna-liike on hiljalleen muuttunut 1980-luvulta 2000-luvulle tultaessa. Vielä muutama vuosikymmen sitten liikkeellä oli lahkolaisia piirteitä, kun katsottiin, että jokaisen Krishna-liikkeen jäsenen pitää vähintäänkin elää munkin elämää temppelissä.
Jumalhahmot alttarilla.
– Nykyään ihmiset voivat toimia omissa ammateissaan, elää parisuhteessa, saada lapsia ja vain halutessaan käydä temppelissä harjoittamassa Krishna-tietoisuutta, Kuivanen selventää.
Näin eletään esimerkiksi jo monissa Euroopan maissa. Toisaalta Kuivanen muistuttaa, ettei Krishna-liikkeen tiloihin Malminkylään pääse kuka tahansa asumaan.
– Kyllähän jokainen yhteisö voi valita asukkaansa. Täällä voi kuitenkin hyvin elää vaikkapa jonkin jakson elämästään, jos on valmis toimimaan Krishnan hengessä, liikkeen hyväksi, Kuivanen avaa.
Krishna-liikkeen perustaja Srila Prabhupada.
Nykyään Krishna-liikkeessä painotetaan Kuivasen mukaan enemmän koulutusta. Liikkeen aatetta voi opiskella ulkomailla tai liikkeen opettajien avustuksella Suomessa. Liikkeen jäsenmäärä onkin viime vuosina kasvanut eniten maakunnissa. Nykyään Krishna-liikkeellä on aktiivisia jäseniä 250, heistä noin 100 on kastettu.
Mistä rahoitusta toimintaan?
Krishna-liikkeen tiloihin Malminkylään alkaa päivän edetessä löytää tiensä yksi jos toinenkin. Keittiössä on aamupäivällä ennen lounasaikaa suorastaan ruuhkaa. Vapaaehtoisvoimin pyöritettävä ravintola on avoinna melkein jokaisena viikonpäivänä ja tarjoaa maksullisia intialaisia lounaita halukkaille.
Kalpa-papa-dapa Prabhu myy yrityksille leipomiaan intialaisia kasvispiirakoita. Tuotolla tuetaan Krsihna-liikkeen toimintaa. Tällä kertaa hän on - harvinaista kyllä - siviilivaatteissaan.
Ravintolatoiminta onkin yksi liikkeen tulonlähteistä.
– Se on kuitenkin hyvin pientä, Kuivanen tietää.
Pääosa liikkeen rahoituksesta tulee vapaaehtoisina lahjoituksina Krishna-liikkeeseen kuuluvilta tavallisilta seurakuntalaisilta. Yhdyskunta osallistuu myös erilaiseen kulttuuri- ja kurssi- ja festivaalitoimintaan.
Kalpa-papa-dapa Prabhu on koko aamupäivän puuhastellut keittiössä ja leiponut intialaisia kasvispiirakoita. Niitä hän vie Helsingin keskustaan muutaman yrityksen työntekijöille lounaaksi.
Entä Kalpa-papa-dapa Prabhun tulevaisuus? Missä hän on kymmenen vuoden kuluttua? Viettääkö hän vanhuutensakin temppelissä?
– En ole juurikaan ajatellut sitä. Elän tässä hetkessä, hän vastaa rauhallisesti.
