Englantilainen Jason Carter on kiertänyt musisoimassa muun muassa Pohjois-Koreassa, Afganistanissa ja Mosambikissa. Vuonna 2005 hän pelmahti Suomen eduskunnan istuntosaliin soittamaan Bachia ja flamencoa.
– Jo Raamatussa kerrottiin, että kuninkaat ympäröivät itsensä muusikoilla tehdäkseen parempia päätöksiä.
Näin puhuu Jason Carter, englantilainen kitaristi. Sitten entisaikojen musiikkia ei ole yhdistetty poliittiseen päätöksentekoon. Carter haluaa muuttaa asian. Hän on esiintynyt yli 80 maassa ja tuonut konserteissaan yhteen muun muassa toistensa viholliset shiiat ja sunnit, terrori-iskujen runtelemat saudiarabialaiset ja propagandan keskellä elävät pohjoiskorealaiset.
Vuonna 2005 hän saapui Suomen eduskuntaan.
– Se oli yksi urani kaikkien aikojen vaikuttavimmista ja syvällisimmistä esiintymisistä, sanoo Carter nyt.
Musiikki toi rauhan
Päästäkseen esiintymään Carter otti ensin yhteyttä suomalaiseen ministeriöön. Se oli helppoa, ja miehen ideaan suhtauduttiin ystävällisesti. Kun Carter sitten saapui istuntosaliin ja alkoi soittaa kitaraa, kansanedustajat olivat hyvin yllättyneitä.
– Siellä oli kuuma väittely meneillään, mutta enhän minä tietenkään ymmärtänyt yhtään, mistä he puhuivat, Carter kertoo.
Hän soitti kaksi katkelmaa – Bachia ja flamencoa. Minuutti minuutilta ilmapiiri muuttui.
– Ihmisillä ei ollut aavistustakaan, mitä oli tapahtumassa, mutta he rentoutuivat silminnähden.
Helpotus ja rauha kasvoivat esityksen edetessä. Monet tulivat juttelemaan Carterille jälkeenpäin.
– Toisin kuin brittiyleisö, joka vain kehuisi musiikkia, suomalaiset puhuivat hyvin rehellisesti ja avoimesti tuntemuksistaan. He kertoivat, että musiikin kuuntelu oli toiminut heille kuin terapiana.
"En usko, että maailma on pelastettavissa"
Carter kehottaa miettimään, mitä vastaavanlainen tuokio voisi saada aikaan vaikkapa Iranissa käytävässä ydinvoimakeskustelussa – jo nyt hän huomasi yleisössä valtavan muutoksen.
Yrittääkö Carter pelastaa maailman?
– En usko, että maailma on pelastettavissa. Mutta kyllä me vaikuttaa voimme: kulttuuri on ennen kaikkea kommunikaatiota, ja se alkaa vain yhden ihmisen soitosta.
Piia Simola/Studio55.fi
Kuvat: Jason Carter
Tässä on hauska mies, jota ilman Suomen olisi käynyt huonosti
Paljastuksia 1970-luvun politiikasta: Suomi oli KGB:n ja CIA:n temmellyskenttä