Sanna, 33, haluaa vähentää ennakkoluuloja kannabiksen poltosta ja rastafarien elämäntavasta.
Sannasta ei ulospäin erottaisi, että hän on rastafari. Hänellä on päällänsä valkoinen kauluspaita sekä mustat, siistit housut. Suora, vaalea tukka on tiukalla ponnarilla.
Hän ei omien sanojensa mukaan ole pukeutunut erityisesti töitä tai haastattelua varten, vaan ne ovat hänen jokapäiväiset vaatteensa.
Aiemmin hänen hiuksensa olivat rastoilla ja hänen pukeutumisensa oli erottuvampaa, ja silloin hän saikin paljon enemmän ennakkoluuloja osakseen.
Parikymppisenä Sanna tutkiskeli itseään, erilaisia elämänkatsomuksia sekä uskontoja yrittäen löytää niistä itselleen sopivan. Hän kertoo rastafarilaisuuden lopulta vetäneen häntä puoleensa, koska hän arvosti siihen kuuluvaa maailmankatsomusta, sekä terveellistä elämäntapaa muun muassa kasvispainotteisen ruokavalion muodossa.
Kannabis on hengellisyyden väline
Rastafarilaisuus on Jamaikalla 1930-luvulla syntynyt protestiliike, uskonto sekä elämäntapa. Sanna kertoo, että hänelle se on nimenomaan jälkimmäistä.
Sen lähtökohtiin kuuluu yhteiskunnallisen tasa-arvon ja vapauden korostaminen. Kuuluisin rastafari oli muusikko Bob Marley, joka 1970-luvulla toi aatteelle runsaasti uusia kannattajia Jamaikan ulkopuolelta.
Rastafarilaisuuteen kuuluu olennaisesti myös kannabiksen polttaminen. Kaikki rastafarilaisuuden harjoittajat eivät polta kannabista, mutta useille se on osa uskoon kuuluvaa rituaalia ja hengellisen mietiskelyn väline.
Sanna oli kokeillut kannabista jo aikaisemmin, mutta 22-vuotiaana rastafarismiin käännyttyään siitä tuli osa arkea ja elämäntapaa.
– Järjestelen sen avulla ajatuksiani, Sanna kertoo.
"Koko ajan kuolemanpelko läsnä"
Vuonna 2008 Sanna tapasi miehen, joka myös harjoitti rastafarilaisuutta Sanna koki suhteessa fyysistä väkivaltaa, joka paheni Sannan tultua raskaaksi.
– Parisuhteessa oli koko ajan kuolemanpelko läsnä, Sanna kertoo.
Lapsen syntymän jälkeen väkivallasta tuli entistä rajumpaa. Sanna luettelee kohtaamiaan väkivallan muotoja: lyömistä, potkimista, läimimistä, ulos pakkaseen jättämistä.
Omien sanojensa mukaan häntä pahimmillaan jahdattiin kirveen kanssa pihalla.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Sanna ei kuitenkaan hakenut apua tai kertonut tilanteesta neuvolassa, koska pelkäsi aatteensa ja ulkonäkönsä takia joutuvansa leimatuksi ja menettävän lapsensa.
Hän myös pelkäsi väkivallasta kertomisen pahentavan tilannetta kotona, jos puoliso saisi tietää siitä.
Silmä mustana töihin
Tilanne lähti purkaantumaan vasta silloin, kun Sanna meni silmä mustana töihin, jolloin työkaverit tajusivat, mistä on kyse ja veivät hänet turvakotiin.
Hän seurusteli miehen kanssa vielä pari vuotta sen jälkeen, mutta he erosivat myöhemmin, ja ajautuivat jonkin ajan päästä huoltajuuskiistaan.
Sanna oli lopulta kertonut lastensuojelun työntekijöille kaiken, kannabiksen poltosta lähtien.
Hänen ex-miehensä ei kuitenkaan ollut kertonut mitään omasta päihteidenkäytöstään, joten sitä yritettiin käyttää Sannaa vastaan.
Positiivisella huumetestillä ei saa terapiaa
Tilanteen ollessa pahimmillaan eron jälkeen Sanna yritti hakea terapiasta apua, mutta Kela ei myönnä siihen tukea kuin puhtaita päihdetestejä vastaan.
Sannan mielestä on kummallista, että pelkkä kannabiksen polttaminen on syy evätä terapia, vaikka sillä ei olisi tekemistä ongelmien aiheuttajan kanssa. Sanna sanoo, että oli päätöksestä järkyttynyt, muttei yllättynyt.
– Minulle se on juuri se babylonin systeemi, joka ei toimi. Eikä sitä ole tehtykään toimimaan, koska se tarvitsee köyhiä ja epätasa-arvoa, jotta rikkaat voivat pysyä rikkaina, Sanna kuvailee.
Rastafarilaisuudessa termiä 'babylon' käytetään kuvaamaan yleisesti epätasa-arvoista yhteiskuntajärjestelmää. Yleensä sillä viitataan nimenomaan länsimaiseen yhteiskuntaan.
Myös sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden suhtautumista Sanna kuvaa vanhahtavana ja ennakkoluuloisena. Oli kyseessä sitten kipeä jalka, tai mikä tahansa ongelma, ensimmäisenä puhe kääntyi kannabikseen.
– Asioiden hoitamisen kannalta on parempi, mitä enemmän piilottelee. Se syrjäyttää kokonaisvaltaisesti, Sanna kuvailee.
Työvoimatoimiston terveystarkastuksessa kysyttiin ensimmäisenä pilvenpoltosta, ja Sanna jätti hakematta useaan työpaikkaan ja koulutukseen, koska näki sen turhaksi merkinnän takia.
Paljon ennakkoluuloja
Sannan mielestä kannabiksen polttoon liitetään paljon ennakkoluuloja, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Pilvenpolttajat mielletään sekaviksi ja laiskoiksi, ja heidän luullaan aina jäävän heti koukkuun.
– Se, että makaa tiedottomana sohvalla metrin bongi sylissään, on pitkälti amerikkalaisten elokuvien kuvastoa, Sanna sanoo.
– Se tilanne vastaisi sitä, että olisi kolmen promillen kännissä.
Hän puhuu paljon siitä, että kannabistakin voi polttaa ”tissutellen”.
Jotkut voivat mennä polttamisen kanssa liian pitkälle ja polttaa itsensä tiedottomaan tilaan, mutta Sannan mielestä se on ihmisestä itsestään kiinni, kuten alkoholinkin kanssa.
200 000 vuosittaista käyttäjää
Sannan mielestä kannabiksen dekriminalisointi on ihmisoikeuskysymys, koska hänen kokemuksensa perusteella monet syrjäytyvät sen vuoksi.
Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n päihdetutkimuksen mukaan 200 000 ihmistä käyttää kannabista Suomessa vuosittain. Päivittäiskäyttäjiä on noin 6000–8000.
Kannabiksen käyttö on THL:n mukaan lisääntynyt erityisesti nuorilla. Vuosina 1984–1994 syntyneistä lähes 40 prosenttia on kokeillut kannabista.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Dekriminalisaatiota, eli käytön laillistamista, puolustetaan myöskin haittojen vähentämisellä: jos kannabista saisi kasvattaa omaan käyttöön kotona, jokainen voisi säädellä vahvuuden itselleen sopivaksi.
Kotikasvattajien ei myöskään tarvitsisi olla tekemisissä huumeiden myyjien kanssa.
THL:n mukaan kannabis on lievästi myrkyllinen, ja aiheuttaa samankaltaisia ongelmia hengitysteihin kuin tupakointi, eli pitkittynyttä yskää ja keuhkolaajentuman riskin kasvua.
Runsas kannabiksen käyttö altistaa ahdistus- ja masennushäiriöiden kehittymiselle. Pitkäaikaisen kannabiksen käytön on havaittu heikentävän tarkkaavaisuutta ja muistia, mutta oireiden pysyvyydestä ei ole tutkimustuloksia.
"Asioista pitäisi puhua faktoilla"
Sannan mielestä on vaarallista, että kannabiksesta pidetään yllä paikkaansapitämättömiä ennakkoluuloja, ja se rinnastetaan vahvoihin huumeisiin.
Hänen mielestään esimerkiksi nuoriin saatetaan kohdistaa turhan voimakkaita kurinpidollisia keinoja, tai kohdella nuorta kuin narkomaania.
Sanna toivoo, että kannabiksesta puhuttaisiin avoimemmin, jolloin vanhemmat osaisivat arvioida, kuinka vakavasta tilanteesta on kyse.
– Asioista pitäisi puhua faktoilla, eikä ennakkoluulojen perusteella, Sanna sanoo.
Sanna toivoo ennakkoluulojen lieventyvän lapsensa varttuessa.
Hän toivoo esimerkiksi, että ennakkoasenteet kannabista ja rastafarien elämäntapaa kohtaan olisivat silloin muuttuneet, eikä hänen tarvitsisi kohdata samoja haasteita kuin äitinsä.
Sanna sanoo, ettei tyrkytä omaa elämäntapaansa lapselleen, mutta hän antaisi lapsensa polttaa kannabista täysi-ikäisenä, jos hän itse niin haluaisi ja käyttö olisi kohtuullista.
Sannan nimi on muutettu.