STT esitti Olympiakomitean puheenjohtajakandidaateille kaksi kysymystä. Alla kysymykset ja jokaisen kandidaatin vastaukset.
1) Miksi tavoittelette Olympiakomitean puheenjohtajuutta?
2) Mikä on tärkein asia, johon pyritte vaikuttamaan puheenjohtajana, jos teidät valitaan?
Sari Multala:
1) Olen ollut onnekas ja saanut tehdä työtä urheilun parissa suurimman osan työurastani urheilijana, päävalmentajana ja nyt päättäjänä. Tunnen urheilun ja liikunnan kentän ja käytännöt ja olen nähnyt sen ongelmat ja vahvuudet. Olympiakomitean puheenjohtajalta vaaditaan yhteistyökykyä toimia niin edunvalvojana kuin johtajuutta suunnan näyttäjänä.
2) Liikunnan ja urheilun yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen ymmärtäminen ja kasvattaminen. Liikunnan kansanterveydellinen merkitys on kiistaton, ja urheilu vahvistaa yhteisöllisyyttä ja luo positiivisia esimerkkejä. Eri toimijoiden rooleja tulee edelleen selkeyttää ja työnjakoa vahvistaa.
Ilkka Kanerva:
1) Sen vuoksi, että tiedän ja tunnen kokemukseni ja osaamiseni kautta, miten tässä maassa vaikutetaan päätöksentekoon sekä julkisesti että yrityksissä. Olympiakomitea tarvitsee nyt johtajuutta, vaikutusvaltaa ja selkeää profiilin nostoa sekä aivan uutta innostusta ja kunnianhimoa nostaa sportin lippua niin kotimaassamme kuin myös kansainvälisesti. Viipymättä tulee myös tarttua urheilun ja liikunnan kasvavaan ahdinkoon ja huoleen pandemiankin johdosta tiukentuneeseen taloustilanteeseen liittyen. Uusia varainhankintatapoja tarvitaan pikaisesti kaikissa lajeissa ja kaikilla tasoilla.
2) Jokainen nuori ansaitsee mahdollisuuden päästä mukaan urheilun ja liikunnan kiehtovaan ja kehittävään maailmaan, eli monipuolista seurakenttää, joka on elinvoimamme mittari. Kaikki lajit, niin yksilö- kuin joukkuelajitkin tarjoavat loistavia vaihtoehtoja. Liikunnallinen elämäntapa on puolestaan vakuutuksemme ja vaikutuksemme suomalaiseen elämänlaatuun ja kansanterveyteen ja kolmanneksi – lahjakkaat urheilijamme tarvitsevat vähintään tasavertaiset mahdollisuudet muiden maiden kanssa menestyä kansainvälisissä kilpailuissa niin olympiakisoissa kuin muissakin arvokisoissa.
Susanna Rahkamo:
1) Olen toiminut liikunnan ja urheilun parissa erilaisissa rooleissa koko elämäni – ensin 30 vuotta urheilijan polkua kulkien lapsiurheilijasta ammattilaisurheilijaksi ja urheiluyrittäjäksi sekä sitten lähes 20 vuotta johtajana lajiliitossa, seurassa sekä monilajiympäristössä niin Suomessa kuin myös kansainvälisessä ympäristössä. Olen saanut laajan perspektiivin ja ymmärryksen kokonaisuudesta ja sen osista sekä niiden keskinäisestä vaikutuksesta, ja lisäksi minulla on palava halu panostaa aikaani ja energiaani työskentelemiseen liikunnan ja urheilun hyväksi. Liikkujat ja urheilijat ovat kiinnostukseni keskiössä, sillä uskon vankasti, että molempien tarpeiden edistäminen tuo lisää elinvoimaa Suomeen.
2) Ykkösasianani on yhteistyö, sillä uskon, että Olympiakomitean työ on vaikuttavinta, kun se pystyy luomaan yhteistyötä kaikkien liikunnan ja urheilun toimijoiden kanssa ja välillä. Yhdistämällä rohkealla otteella voimamme mm. huippu-urheilussa kansainvälisesti sekä selkeyttämällä rooleja saamme enemmän aikaan. Hyvä, turvallinen ja osallistava toiminta vaatii kaikkien tahtoa, fokusta sekä panostusta, ja siksi haluan pitää tätä asiaa kaiken toiminnan lähtökohtana.
Jan Vapaavuori:
1) Olympiakomitea on maan suurimman kansanliikkeen kattojärjestö, jonka puheenjohtajana minulla olisi ainutlaatuinen mahdollisuus edistää tärkeän intohimon kohteeni eli liikunnan ja urheilun asiaa. Uskon että liikunta ja urheilu voisivat aktiivisemman ja kokonaisvaltaisemman Olympiakomitean johdolla olla paljon enemmän kuin mitä ne nyt ovat. Koen myös, että elämme juuri nyt aikaa, jossa suomalainen sportti on monen murroksen kourissa, mikä tekisi tehtävästä tavanomaista selvästi vaativamman, mutta samalla mielenkiintoisemman.
2) Selvästi tärkein asia on kasvattaa liikunnan ja urheilun yhteiskunnallisesta merkitystä ja lisätä sitä koskevaa ymmärrystä. Tämä on välttämätön edellytys niin liikunnan rahoituksen kuin vaikkapa elävän ja monimuotoisen seuratoiminnan turvaamiseksi yhä kovenevassa kilpailussa niin resursseista kuin ihmisten vapaa-ajastakin. Tässä tarkoituksessa Olympiakomitean pitäisi muun muassa ottaa isompi ja näkyvämpi rooli myös liikkumattomuuden vastaisessa työssä.