Kanada laillisti kannabiksen – byrokratia kiristänyt hermoja, mutta "taivas ei pudonnutkaan"

Laillistaminen oli seurausta maan pääministerin Justin Trudeaun taannoisesta vaalilupauksesta. Kun vaalivoitto tuli, Kanadan piti luoda järjestelmä ja sääntely kannabiksen myynnille käytännössä tyhjästä.

Lopulta järjestelmiä luotiin monta, sillä provinssit saivat päättää käytännöistään itse. Eri puolilla maata myyntikäytännöt vaihtelevat suuresti.

Tämän vuoksi koko maan tasolla laillistamisen vaikutuksia on vaikea arvioida. Ensi tietojen mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että kannabiksen käyttö Kanadassa ei ole lisääntynyt merkittävästi.

–  Pelot eivät toteutuneet. Taivas ei pudonnut, kertoo tutkijatohtori Samira Saramo Turun yliopiston John Morton -keskuksesta.

–  Aiempaa useampi ihminen kertoo käyttävänsä kannabista, mutta käyttömäärät eivät ole kasvaneet merkittävästi, vahvistaa Kanadan päihdetutkimuskeskuksen CCSA:n johtaja Rebecca Jesseman STT:lle sähköpostitse.

Hänen mukaansa nuorison keskuudessa käyttö on pysynyt entisellä tasolla.

Sen sijaan yli 65-vuotiaiden käyttäjien määrä on peräti puolitoistakertaistunut eli kasvanut 7,6 prosenttiin. Käyttö on lisääntynyt paikoin myös maaseudulla, missä kannabista ei aiemmin ole ollut juurikaan saatavilla.

Pimeät markkinat toimivat yhä

Yksi laillistamisen päätavoitteista oli hävittää kannabiksen pimeät markkinat. Tässä ei ole onnistuttu.

–  Pimeiden markkinoiden koko on jopa kasvanut, kertoo pitkään aiemmin Kanadassa asunut Ehkäisevä päihdetyö EHYT -yhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Mikkonen.

Toisaalta laillistamisesta on vasta vuosi ja laillinen kauppa on vasta pääsemässä kunnolla käyntiin. Tarkkojen säännösten ja usein sekavan byrokratian vuoksi sekä kannabiksen kasvattajien että kauppiaiden on ollut vaikea saada lupiaan kuntoon. Monin paikoin laillista kannabista ei ole ollut edes saatavilla.

Saramo uskoo tilanteen lähtevän korjaantumaan, kunhan laillinen jakelu saadaan kuntoon.

Vielä toistaiseksi moni käyttäjä kokee, että pimeiltä markkinoilta saa parempaa kannabista ja vieläpä halvemmalla kuin laillisesta kaupasta. Kaiken lisäksi mustan pörssin valikoimaakin pidetään parempana.

Periaatteessa kaikilla kanadalaisilla olisi mahdollisuus ostaa kannabista postimyynnistä, mutta monet eivät ole uskaltaneet. Tämä johtuu Kanadan ja Yhdysvaltojen rekisteriyhteistyöstä. Ostajat pelkäävät, että tieto kannabiksen ostosta luottokortilla päätyy Yhdysvaltojen tietoon, mikä voisi estää matkustamisen rajan yli.

Ontario epäonnistui jakelussa

Erityisen epäonnistunut malli kannabiskauppaan oli Ontariossa. Alun perin jakelu oli tarkoitus järjestää siellä valtion monopolin kautta, mutta osavaltiovaaleissa valtaan noussut oikeisto päätti toteuttaa jakelun markkinaehtoisesti ja arpoi aluksi 25 myyntilupaa.

Lupa-arpajaisissa ei otettu lainkaan huomioon esimerkiksi myymälöiden sijaintia, minkä seurauksena esimerkiksi yli sadantuhannen asukkaan Thunder Baysta käsin lähin laillinen kannabismyymälä oli yli tuhannen kilometrin päässä Sudburyssa, jossa taas oli kaksi kauppaa.

Valtaosa arpajaisvoittajista ei ollut valmistautunut kunnolla eikä saanut kauppojaan auki aiotussa aikataulussa.

Sittemmin tarjonta Ontariossakin on parantunut.

Laillisen kaupan kilpailumahdollisuuksia paransi myös se, että myös syötävät ja juotavat kannabistuotteet tulivat joulukuun alussa kauppoihin.

–  Monet välttävät polttamista terveyssyistä, ja ne ovat suosittuja etenkin milleniaalien keskuudessa, Saramo kertoo.

Suuryritykset vallanneet markkinat

Raskas byrokratia on aiheuttanut tuskaa ja murhetta etenkin pienille yrittäjille. Jessemanin mukaan turvallisuusvaatimusten täyttämiseen ja lisensseihin tarvitaan niin paljon alkupääomaa, että kannabiksen myynti on ajautunut pitkälti suuryritysten haltuun. Niillä on myös valmiina juristiarmeijat taistelemaan byrokratiaviidakossa.

Jos pieni yritys on onnistunut menestymään kaikesta huolimatta, joku suuryritys on usein ostanut sen. Tilanne on pitkälti sama myös tuottajapuolella.

Mikään kultakaivos kannabiskauppa ei ole vielä ollut suurillekaan yrityksille.

–  Vaikka monen niistä arvo on noussut, se on perustunut enemmän odotuksiin kuin tuottoon, Mikkonen arvioi.

Voitot voivat tosin tulevaisuudessa kasvaa, sillä tuotannon ja jakelun polkaiseminen käyntiin tyhjästä on vaatinut suuria alkuinvestointeja.

Kanadan valtio ei laillistamisessa edes tavoitellut verotuottoja eikä ole niitä saanutkaan.

–  Verotuotot eivät ole tähän mennessä kattaneet edes hallinnollisia kuluja, Jesseman kertoo.

Laillistaminen oli voitto tasa-arvolle

Koska kannabiksen laillinen jakelu kärsii yhä alkukankeudesta, vielä on liian aikaista sanoa, onko laillistaminen ollut menestynyt kokeilu. Ensimmäiset merkit ovat olleet pääosin positiivisia.

Jessemanin mukaan merkittävää haittaa kansanterveydelle ei ole koitunut. Tosin tilanne voi muuttua, kun syötävät ja juotavat kannabistuotteet ehtivät kunnolla markkinoille. Ne ovat vaikutuksiltaan poltettavaa kannabista pitkäkestoisempia.

Onnistumiseen viittaa sekin, että selkeä enemmistö kanadalaisista kannattaa yhä kannabiksen laillista kauppaa.

Yksi laillistamisen tavoitteista oli vähentää tuomioistuinten työtaakkaa. Kannabiksen käyttörikoksista on päästy eroon, mutta ainakin aluksi oikeusistuimet joutuvat tekemään runsaasti uusia linjanvetoja, Saramo kertoo.

–  Esimerkiksi työsopimuslakia koetellaan koko ajan. Kenen vastuulla on vaikka töissä sattunut onnettomuus, joka johtuu siitä, että työntekijä oli kotona polttanut kannabista?

Hänen mukaansa kannabiksen laillistaminen oli lopulta myös voitto tasa-arvolle.

–  Aiemminkin valkoiset ja varakkaat ovat voineet käyttää kannabista melko rauhassa, mutta mustille ja alkuperäiskansoille on jaettu kovia tuomioita.