Kaksi vuotta sotavankina istunut italialainen nousi lajinsa ylivoimaiseksi valtiaaksi – suhde varattuun naiseen aiheutti skandaalin

Italian ympäriajo 11. etappi vuonna 1940 jää historiaan. Tuon etapin jälkeen apukuljettajana ympäriajoon lähtenyt nuori ja tuntematon Fausto Coppi puki ensimmäistä kertaa päälleen kilpailun johtajan pinkin paidan.

Legnano-tallin italialaistähti Gino Bartali oli ajautunut vaikeuksiin jo ensi etapeilla, ja Coppi sai tallipäälliköltä luvan hyökätä. 20-vuotias Coppi polki kilpailun voittoon lähes kolmen minuutin erolla seuraavaan.

Jo käynnissä ollut toinen maailmansota hidasti Coppin nousua pyöräilymaailman valtiaaksi. Kilpailuita peruttiin, ja myös Coppi joutui rintamalle Italian liityttyä sotaan. Afrikassa sotinut tuleva pyöräilylegenda jäi Ison-Britannian armeijan sotavangiksi kahdeksi vuodeksi.

Sodasta palasi kuitenkin entistäkin kovempi kilpailija.

Hurjaa ylivoimaa

Vuoden 1940 Italian ympäriajossa pettymään joutuneesta Bartalista muodostui Bianchi-talliin siirtyneen Coppin pitkäaikainen kiistakumppani. Kaksikko hallitsi maantiepyöräilyä ja Italia jakautui kahtia. Toinen leiri hurrasi Coppille, toinen Batalille.

Erityistä huomiota ruokavalioonsa, harjoitteluunsa, varusteisiinsa ja myös tuohon aikaan sallittuun lääkitykseensä osoittanut Coppi vei usein voiton.

Coppia pidettiin maantiepyöräilyn edelläkävijänä, jonka tekemisiä kilpailijat pyrkivät matkimaan ja hänen vaikutuksensa pyöräilyyn sanotaan jatkuneen pitkälle 1960-luvulle. Myös hänen pyörävalmistajansa Bianchi tarjosi tähtikuljettajalleen sodan jälkeisen ajan moderneimman kaluston.

Erittäin monipuolinen Coppi oli loistava mäkiaja, erinomainen sprintteri ja vahva aika-ajaja. 

Coppi valloitti Italian ympäriajon vuosina 1947, 1949, 1952 ja 1953. Ranskan ympäriajon italialainen voitti vuosina 1949 ja 1952, jolloin eroa toiseksi tulleeseen kertyi häkellyttävät 28 minuuttia.

Vuonna 1949 Coppista tuli ensimmäinen pyöräilijä, joka onnistui samana vuonna voittamaan sekä Italian että Ranskan ympäriajon. Hän toisti temppunsa vuonna 1952.

Suurten ympäriajojen lisäksi Coppi otti lukuisia voittoja yhden päivän klassikkokilpailuissa ja piti hallussaan tunnin ajon maailmanennätystä. 

Tuomio aviorikoksesta

Pelkästään huimilla urheilusuorituksillaan Coppista ei kuitenkaan olisi tullut legendaa, jota yhä muistellaan tammikuun 2. päivänä 61 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Siinä missä Bartali oli syvästi uskonnollinen ja varsin konservatiivinen, eikä juuri piitannut kilpailemisesta Italian ulkopuolella, oli Coppi todellinen kosmopoliitti, joka eli Hollywood-tähden kaltaista elämää. Coppi ajautui myös skandaaleihin.

Vuonna 1953 Coppi voitti häneltä siihen saakka puuttuneen maailmanmestaruuden. Huomio kiinnittyi pian kuitenkin urheilun ulkopuolisiin asioihin.

Naimisissa olleen Coppin suhde tuntemattomaan naiseen paljastui ranskalaislehden julkaistua kuvia kaksikosta. Giulia Occhini oli hänkin naimisissa ja kahden lapsen äiti.

Molemmat saivat lopulta tuomion aviorikoksesta, joka oli tuohon aikaan vielä rikos Italiassa. Coppi ja Occhini menivät naimisiin ja saivat lapsen, mutta Italiassa avioliittoa tai lasta ei virallisesti tunnustettu.

Myös Coppin kuolemaan liittyy erikoisia piirteitä, jotka ovat olleet omiaan lisäämään mystiikkaa miehen ympärillä.

Coppi kuoli 2. tammikuuta 1960 Italiassa sairastuttuaan malariaan Burkina Fasossa. Maan pyöräilyjoukkueen johtaja oli kutsunut Coppin ja joukon muita pyöräilijöitä maahan harjoittelemaan paikallisten polkijoiden kanssa ja metsästämään.

Huonoksi onneksi Coppi matkalla Coppia pistäneet hyttyset tartuttivat häneen malarian. Väärän diagnoosin vuoksi miestä kuitenkin hoidettiin väärällä lääkityksellä ja sairaus koitui hänen kohtalokseen.

Il Campionissimo, mestarien mestari oli poissa.

Coppi nousi otsikoihin vielä kymmeniä vuosia kuolemansa jälkeen, kun italialaislehdistössä levisi väite, jonka mukaan hänet olisi myrkytetty. Teoriaa ei kuitenkaan koskaan ole näytetty todeksi.

Lähteet: BBC, Cyclingweekly, Roadbikerider, Tourissimo.