Kaivosten ympäristöturvallisuutta, vesienhallintaa ja näiden valvontaa koskevissa ohjeistuksissa on edelleen paljon parannettavaa.
Vuonna 2012 tapahtuneen Talvivaaran kipsisakka-altaan pettämisen jälkeen aiheesta on tehty useita selvityksiä, mutta tekemistä riittää yhä.
Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka sanoo, että kaivosala ylipäänsä on herännyt patojen sortumisiin ja allasongelmiin hitaasti. Myös kaivoksia valvovat viranomaiset tarvitsevat hänen mukaansa yhä lisää osaamista.
– Meiltä puuttuu tällä hetkellä asiantuntemusta ja ohjeita, jos katsotaan viranomaispuolelle, tähän kaivospato- ja patoallasosaamiseen.
Pokka sanoo silti uskovansa, että asiat saadaan kuntoon. Pohjimmiltaan on aina kaivosyhtiöiden tehtävä huolehtia toiminnan vastuullisuudesta.
– Omistajan vastuuta ei voi delegoida konsulteille eikä viranomaisille. Se pitää pitää mielessä.
Rakentamiseen suunnitteilla yhtenäinen ohjeistus
Tieto ja osaaminen on tällä hetkellä hajallaan viranomaisilla, kaivostoimintaa harjoittavilla yhtiöillä sekä konsulttiyhtiöillä, joilla on alalla iso rooli.
Tällä hetkellä suunnitteilla on esimerkiksi oma ohjeistuksensa kaivosten rakentamisvaiheeseen. Tieto ja osaaminen kaikesta kaivosten suunnitteluun, rakentamiseen ja valvontaan liittyvästä koottaisiin yhteen.
Osana ympäristöturvallisuuden kehittämistä kaivosteollisuus teetti Ruotsin kaivosteollisuuden asiantuntijalla Lars-Åke Lindahlilla selvityksen, jossa hän arvioi, miten ympäristöturvallisuuden näkökohtia on otettu huomioon suomalaiskaivosten vesienhallinnassa. Tähän liittyen hän vieraili Kittilän, Kevitsan ja Siilinjärven Yaran kaivoksilla.
Hänen mukaansa esimerkiksi patojen turvallisuudessa ja sen valvonnassa näyttää olevan parantamisen varaa.
– Kunnianhimon tasoa ja esimerkiksi valvontapaikkojen määrää voitaisiin nostaa, jotta ongelmien riskiä edelleen saataisiin pienemmäksi, Lindahl sanoo.
Hänen mukaansa kaivoksilla näkyy myös se, että patojen turvallisuudesta vastaavilla henkilöillä on työpöydällään paljon muutakin.
Osaaminen muutaman konsulttifirman käsissä
Lindahlin mukaan asiantuntemuksen puute on tuttua myös Ruotsista. Molemmissa maissa kaivosalan osaaminen on paljolti keskittynyt muutamaan konsulttiyhtiöön.
– Meillä on tilanne, jossa ollaan riippuvaisia Ruotsissa ehkä 4-5 konsulttiyhtiöstä, jotka todella osaavat tämän alan. Suomessa määrä on ehkä 2-3 yhtiötä.
Tämä tekee käytännössä mahdottomaksi esimerkiksi ulkopuolisten riippumattomien arviointien tekemisen.
Lindahlin mielestä osaamista pystyttäisiin parhaiten laajentamaan viemällä sitä maasta toiseen.
Myös Pokka näkee alan konsulttivetoisuudessa ongelmia.
– Pitäisi olla joku riippumaton katsomassa, onko se projektin tekevä konsultti välttämättä se, joka tietää kaiken.