Monta juhannusta ja useita festareita keikoilla laulajana kulkenut Kaija Koo muistelee nauraen keskiyön juhlaa, jolloin hän teki hauskan tempun liikaa juhlineelle juhannuksen viettäjälle.
– Istuimme tauolla bändin kanssa keikkabussissa, koska muuta takahuonetta lavalla ei ollut. Seurasimme ikkunasta parin kaverin epävakaata menoa ulkona. Toinen jatkoi matkaa, mutta toinen uuvahti sammaleelle ja nukahti. Silloin minulla välähti.
– Otin kuvallani varustetun fanikortin, kirjoitin siihen, että "Kiitos viimeisestä, toivoo Kaija". Ujutin kortin vaivihkaa kaverin housujen takataskuun. Olisin halunnut olla aamulla kärpäsenä katossa katselemassa, kun juhlija tutki taskujaan ja löysi yllätykseni, Kaija nauraa.
Kaija muistaa toisen juhannuksen, jolloin oli itse vapaalla.
– Vietimme iltaa ystävieni seurassa. Yksi kavereistani ei juonut mitään, ja jossakin vaiheessa hän alkoi tehdä kotiinlähtöä. Minä estelin kovasti, mutta hän halusi mennä.
– Juoksin ulos ja päätin tehdä niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa. Parin viinilasillisen innostamana kiipesin auton katolle, istuin sinne ja ajattelin, että nyt ystävättären on jäätävä.
– Samassa kun istuin, auton katto humahti kuopalle. Säikähdin tosissani, ja ystävättäreni oli tietysti kauhuissaan.
Neuvokkaat iltaa istuneet ystävät riensivät hätiin.
– Porukalla koputeltiin nyrkeillä katto suoraksi sisältä päin. Oikenihan se jotenkuten, Kaija muistelee.
Studio55/Marja Nyman