Kahden lapsen äiti kirjoittaa, ettei hän välitä, vaikka hänen lapsensa jättäisivät koulua väliin yhteisten lomamatkojen ja sukulaisten tapaamisen vuoksi.
Australialainen bloggaaja ja kahden 10-vuotiaan lapsen äiti Lauren Larsh kertoo Her View From Home -sivustolla, ettei hän välitä, vaikka hänen lapsensa "lintsaavat" koulusta.
– En hyväksy sitä, että antaisin lapseni jäädä sohvalle katsomaan televisiota välttääkseen tavauskokeen. Mutta viimeksi, kun tarkistin, minä synnytin nämä lapset. Minä kannoin heitä yhdeksän pitkää kuukautta, opetin heidät kävelemään, puhumaan, syömään ja kakkaamaan.
Lauren tekee kaiken lastensa eteen vaatteiden ostamisesta oksennuksen siivoamiseen, rankaisemiseen ja läksyissä auttamiseen.
– Tiedätkö, mitä muuta minä teen? Vien heidät kotiin koulusta juuri silloin kuin haluan, Lauren kertoo.
– Tiedän, että vanhemmat pudistelevat päätään ja opettajat todennäköisesti puhuvat minusta selkäni takana, mutta he eivät ole ykkösprioriteettini – lapseni ovat. Enkä koskaan vie heitä pois koulusta, ellen usko, että hyödyt voittavat haitat.
"Meidän kodissamme perhe tulee ensin"
Lauren kertoo olevansa sitoutunut takaamaan, että lapset saavat hyvän koulutuksen, tekevät kunnolla töitä ja yrittävät parhaansa.
– Koulu on erittäin tärkeää, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta meidän kodissamme perhe tulee ensin. Piste. Lauseen loppu.
– Se tarkoittaa sitä, että jos meillä on mahdollisuus mennä matkalle, joka luo muistoja, jotka kestävät yli kolmannen luokan matematiikan – me menemme matkalle. Tai jos on tärkeä tilaisuus suvun kanssa – jotka asuvat 1 000 mailin päässä – me menemme sinne.
"Ei ole parempaa tapaa oppia kuin aitojen kokemusten kautta"
Lauren kuitenkin kertoo, ettei jätä lastensa poissaolojen ”hintaa” opettajien harteille. Äiti kertoo aina ilmoittavansa matkoista etukäteen hyvissä ajoin ja pyytävänsä saada tehtävät kotiin. Laurenin mukaan hän myös varmistaa, että lapset tekevät tehtävät paluun jälkeen.
– Yhteisen ajan viettämisen ja yhteisen siteemme vahvistamisen lisäksi uskon vahvasti, että ei ole parempaa tapaa oppia kuin aitojen kokemusten kautta.
– Kumpi on merkittävämpää – roomalaisesta historiasta lukeminen vai Colosseumilla käveleminen? Jäätikköjen muodostumisesta kertovan YouTube-videon katsominen vai oikeilla jäätiköillä käveleminen? Matematiikan tehtäväpaperin täyttäminen vai sen miettiminen, kuinka monta dollaria on euroissa?
"En tunne syyllisyyttä"
Äidin mukaan matka voi opettaa lapsille uusista kulttuureista, ja tehdä heistä ymmärtäväisempiä ja empaattisempia. Lisäksi oppimista tapahtuu Laurenin mukaan matkaa suunnitellessa ja kohteeseen tutustuessa – lisäksi hän on käskenyt lapsia tekemään luokkaansa varten Power Point-esityksiä matkalla opituista asioista.
– Jos he menevät kouluun 160 päivänä 180 päivän sijaan, mutta voivat viettää päivän heidän 97-vuotiaan isoäitinsä kanssa oppien – – tai luoda elinikäisen suhteen serkkuihin, joita he näkevät harvoin tai syödä jäätelöä Italian kaduilla, kutsuisin sitä kasvatusvoitoksi, Lauren kirjoittaa.
– Ja siksi en tunne yhtään syyllisyyttä, kun päätän, että kunnan koulukalenteri ei ole sama, joka toimii lapsilleni.
Lähde: Her View From Home
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.