Jyväskylä suree Matti Nykäsen poismenoa: ”Osasimmeko kuitenkaan arvostaa tarpeeksi?” – vanha kisakaveri veti mäkimontun lipun puolitankoon

Raimo Saarinen tuli surulliseksi uutisesta.

– Hyvin surulliseksi. Jäin miettimään hänen urheilu-uraansa ja sitä kaikkea, miettii Saarinen.

Hänen mielestään Nykästä ei ehkä osattu arvostaa tarpeeksi.

– Kun ajatellaan hänen suurtekojaan ja sitä hyvää mieltä, semmoista suomalaisen hengen kohottamista, mitä hän teki kun hän voitti näitä isoja kisoja erittäin paljon. 

– Minusta tuntuu, että me ei ole ymmärretty Matin merkitystä koko kansalle niin hyvin kuin olisi voinut. Ja nyt kun hän on poissa, jotenkin tuntuu, että nyt me ollaan vasta herätty, pohtii Saarinen.

Myös Arja Turjanmäki järkyttyi aamun uutisesta.

– Aivan hirveältä tuntui, kun kuulin sen.

Myös Turjanmäki tuli surulliseksi ja pohti Nykäsen kohtaloa.

– Tuntuu, että häntä ehkä vähän käytettiin hyväksikin, mutta… Joka tapauksessa hänen urheilusuorituksensa ovat aivan kerta kaikkiaan kiistämättömiä.

Ullaksi esittäytyvä nainen sanoo, ettei ymmärrä urheilusta, mutta urheilusaavutukset ovat tuttuja.

– Ne ovat eittämättä huippuluokkaa. Muuten en ole seurannut, mutta luulisin että jyväskyläläiset ovat hänestä ylpeitä.

Matti Riipi myöntää näin olevan.

– Hieno mies, hienot suoritukset ja koko ura. Osasi urheilla ja joskus rellestääkin, eikä siinä mitään, sanoo Riipi.

Mäkimontulla hiljaista

Laajavuoren mäkimontulla pikkumäkeä suurella jyrällä tamppaava Anssi Nieminen on hiljaista miestä.

– Ikävää. Turhan aikaisin lähti, toteaa Laajavuoren mäkimestarina toimiva mies.

Hänellä on paljon hyviä muistoja seurakaverista, jonka kanssa hän kiersi kisoja useamman vuoden ajan.

– Ei ainakaan käynyt aika pitkäksi Matin kanssa. Hieno ihminen, toteaa Nieminen.

Hän kertoo soitelleensa Nykäsen kanssa silloin tällöin

– Meillä oli syntymäpäivä samaan aikaan. Silloin aina soiteltiin ja muulloinkin. Ja täällä nähtiin aina kun hän kävi.

Nieminen muistaa Matti Nykäsen poikkeuksellisena lahjakkuutena.

– Hän oli erittäin sinnikäs ja ahkera harjoittelija. Vielä silloinkin, kun oli täällä ja harjoitteli veteraanikisoja varten.

Omalle kasvattiseuralleen Nykänen oli kiitollinen ja avusti nuorempia hyppääjiä monin tavoin.

– Antoi pieniä neuvoja, jotka eivät heti auenneet, mutta sitten ymmärsi, mitä hän tarkoitti. Ja se oli juuri oikein, muistelee hiukan nuorempi Nieminen.

Nykänen auttoi myös muuten seurakavereitaan.

– Hommasi välineitä ja otti mukaan leireille ja muutenkin, kuvailee Nieminen.

Patsashanke vireille?

Jo aiemmin Jyväskylässä on tehty valtuustoaloite patsaan hankkimiseksi Matti Nykäselle. Hanke ei ole edennyt, mutta tänään se tuntui saavan suurta kannatusta.

– Paljon huonommille miehille on patsaita hankittu, sanoo Arja Turjanmäki.

Samoilla linjoilla on Matti Riipi.

– Ilman muuta. Minä kannatan.

Raimo Saarista harmittaa, että kunnianosoitus tulee liian myöhään.

– Mutta onhan hänellä vielä äitikin täällä ja perhettä, joten ei se hukkaan mene vieläkään.

Jokainen muistaa myös jonkun lauseen, joka jää elämään vielä Matti Nykäsen poismenon jälkeenkin.

– Elämä on ihmisen parasta aikaa, se ainakin! nauraa Arja Turjanmäki.