Suomen kasvun tarina 2000 -luvun molemmin puolin on ainutlaatuinen ja hakee vartaistaan maailmassa. Suomi jätti kansakuntana syvän laman taakseen ja nousi yritysten vetämänä esikuvaksi muille maille.
Menestyksen salaisuus piili innovaatiojärjestelmässä, jossa yritysten, yliopistojen ja julkisen innovaatiorahoittajan Tekesin johdolla synnytettiin maailmanmenestykseen nousseita tuotteita ja niitä tehneet yritykset.
Tuo menestystarina oli poikkeuksellinen siinäkin suhteessa, että se aloitettiin syvimmän laman keskellä Esko Ahon hallituksen aikaan. Ahon hallitus teki reippaita säästöjä, mutta panostuksia uuteen samaan aikaan. Usko nousuun kannatti.
Suomen ihailtiin ja malliamme yritettiin kopioida maailmalla. Samaan aikaan koululaisemme olivat ykkösinä Pisa -testeissä. Mitä ihmettä Suomessa tehdään oikein, ajateltiin.
Kantoaalto kesti pitkälle, aina 2000 -luvun yli. Finanssikriisi ja monien alojen rakennemuutokset taittoivat nousun ja maa syöksyi uudestaan lamaan ja velkaantuminen syveni. Hallitukset joutuivat säästöjen tielle eikä innovaatiojärjestelmäkään säästynyt leikkauksilta. Tähän saakka oli maassamme vallinnut konsensus siitä, että innovaatiotoiminnasta tai koulutuksesta ei leikata. Samaan aikaan Nokia-vetoinen kasvu kääntyi ja myös yritysten innovaatiopanokset supistuivat rajusti.
"Leikkaukset iskevät pk-yrityksiin"
Suomen T&K -panokset olivat parhaimmillaan vuonna 2009 3,8 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun ne nykyään ovat 2,6 prosenttia. Rahassa yritysten ja julkiset panostukset ovat vähentyneet huippuvuosista noin 2,5 miljardia euroa. Huima notkahdus.
Kun hallitukset ovat leikanneet, päättäjät ovat olettaneet leikkaavansa Tekesiltä tai VTT:ltä, mutta tosiasiassa on leikattu yliopistoilta, tutkimuslaitoksilta ja pk-yrityksiltä. Tämä siitä syystä, että pk-yritykset pääsevät usein mukaan isojen yritysten ja yliopistojen yhteisiin hankkeisiin, joita Tekes pystyi rahoittamaan. Leikkaukset iskevät siis pk-yrityksiin, joiden varaan paljon laskemme.