Espoolainen Harri Siltanen on ollut metsämies jo parinkymmenen vuoden ajan. Kolme vuotta sitten hän innostui jousimetsästyksestä ja viettää nykyään aikaa lajin parissa vähintään kerran viikossa.
Erityinen ilonaihe Siltaselle on elokuussa hyväksytty metsästyslaki, joka sallii nyt myös esimerkiksi peurojen jousimetsästyksen.
– Kansainvälisestihän se on ollut normaali käytäntö, että peura on ollut jousiriista Pohjois-Amerikassa, ja nyt saadaan Suomeenkin, niin se on kyllä hyvä asia. Ilolla otetaan vastaan, Harri Siltanen hymyilee.
Myös Suomen Jousimetsästäjäin liitto näkee kehityksen myönteisenä. Keskeisin edistysaskel liiton mukaan on se, että metsästettävien lajien määrä kasvaa. Uusina lajeina ovat valkohäntä-, kuusi- ja metsäpeurojen lisäksi villisiat ja muflonit.
– Tämä on ollut puheissa varmaan jopa vuosikymmeniä. Esimerkiksi valkohäntäpeura, jonka kanta on hirveän runsas, tarjoaa paljon uusia mahdollisuuksia jousella metsästäjille, kertoo Suomen Jousimetsästäjäin liiton puheenjohtaja Antti Saarenmaa.
Luonnonvarakeskuksen mukaan valkohäntäpeuroja on Suomessa noin 80 000.
Vaikka metsästäjät ovat halunneet laajentaa jousiriistalajeja jo pidemmän aikaa, laki ei ole sitä aiemmin sallinut. Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Jussi Laanikarin mukaan aika oli nyt otollinen muutokselle.
– Meillä on kyllä ollut tarvittavat pykälät valmiina, mutta se ei ole mahtunut mihinkään lakipakettiin. Tässä oli sellainen paketti, mihin se voitiin upottaa, viittaa Laanikari elokuussa hyväksyttyyn metsästyslakiin.
Hirvi sen sijaan on vielä lain suojassa. Laanikarin mukaan jousipyssyn teho riittäisi tappamaan kookkaan hirvenkin, mutta toistaiseksi muutosta ei ole luvassa.
– Hirvenmetsästys on aika lailla seuruemetsästystä, ja hirvi on sen kokoluokan eläin, että ei tässä vaiheessa haluttu ottaa hirveä. Maailmallahan metsästetään mustakarhua jousella, että tehot kyllä riittäisivät.
Siltasen mukaan Suomessa pitäisi seurata kansainvälistä kehitystä myös hirven jousimetsästyksen osalta.
Jousimetsästys kuin shakkia pelaisi
Jousimetsästyksessä Siltasta viehättää sen haastavuus. Mies viettääkin lajin parissa vähintään kerran viikossa. Jousiammunnassa riistaeläintä pitää päästä lähelle, sillä tyypillinen ampumaetäisyys on noin 20 metriä.
– Silloin eläin on hyvin tietoinen metsästäjästä. Pitää varoa hajua ja ääntä, niin se on kuin shakkia pelaisi.
Saarenmaan mukaan jousimetsästys vaatii ruutiaseita enemmän suunnitelmallisuutta ja ymmärtämystä riistaeläimestä. Hän toivookin jousimetsästyskulttuurin ja lajimäärän kasvun houkuttelevan uusia harrastajia lajin pariin.
– Luulen, että on paljon harrastajia, jotka lähtee mielellään mukaan, jotka ei ole ollut aiemmin metsästämässä.
Saarenmaa arvioi, että jousimetsästäjiä on tällä hetkellä Suomessa noin 15 000.
Kova polte metsälle
Uusi laki vaatii jousimetsästäjiltä ampumakokeen suorittamisen, jos he mielivät ampua sorkkaeläimiä. Saarenmaan mukaan ensimmäiset kokeet suoritettiin elokuun alkupuolella Pohjanmaalla ja Uudellamaalla.
Kokeessa metsästäjä ampuu kolme nuolta 23 senttimetriä halkaisijaltaan olevaan tauluun 18 metrin päästä. Aikaa suoritukseen on kolme minuuttia. Kokeita järjestävät riistanhoitoyhdistykset.
– Ampumakoe vie jousen lainsäädännöllisesti lähemmäs muita aseita, mutta tietysti olisi paras, että metsästysetiikka olisi vahva, ja pystyisi luottamaan siihen, että jokainen huolehtii, että hallitsee ampuma-aseen, näkee Saarenmaa.
– Nämä ovat sen kokoluokan eläimiä, että haavoittuneena se tuo niin paljon negatiivista kuvaa metsästykselle, jos sellaisia tuolta metsästä löytyy. Varsinkin se näyttää ikävältä, jos valkohäntäpeura tuolla juoksee nuoli kyljessä, huomauttaa ylitarkastaja Laanikari.
Laanikarin mukaan jousiammunnassa ei ole kuitenkaan ruutiasetta suurempaa riskiä siihen, että eläin vain haavoittuisi.
Harri Siltanen suoritti ampumakokeen ensimmäisten joukossa. Valkohäntä- ja kuusipeurojen jousimetsästys vahtimalla on luvallista syyskuun alusta alkaen.
– Innolla tässä odotellaan kauden alkua. Polte on kova päästä metsään heti syyskuun alussa.
