Isät eivät ole enää kuten ennen: 2000-luvun isä ei komentele ja käske, vaan keskustelee ja kuuntelee. Tämän on sisäistänyt myös perinteinen rasvakoura, autokorjaamoa pyörittävä Jouni Lehtola.
– Niin se on. Ei voi enää jäykästi sanoa, että näin se on, vaan pitää luovia ja neuvotella, ettei kenellekään tule mielipahaa.
Tämä ei ole aina helppoa.
– Ei, se on vaikeaa. Sitä pitää opetella, myöntää Jouni.
Jouni Lehtolan uusperheeseen kuuluu kaikkiaan viisi lasta. Osa lapsista on Susanna-puolison, osa Jounin. Yhteisessä kodissa säännöt ovat samat kaikille, jolloin siellä viihtyvät kaikki tasapuolisesti.
– Onhan tämä semmoista hullunmyllyä välillä. Lähden töihin aamulla viiden aikaan kun herään ja tulen iltapäivällä suurin piirtein samaan aikaa kotiin, kertoo Jouni.
Kotona isän rooliin kuuluu lasten kanssa keskustelu, kuskaukset harrastuksiin ja pienimmäisen kanssa peuhaaminen. Noora on vasta viisivuotias, joten leikit ovat erilaisia kuin isommilla lapsille.
– Käydään uimassa ja touhutaloissa leikkimässä ja milloin missäkin. Välillä makoillaan sohvalla ja Noora makaa minun mahan päällä katselemassa piirrettyjä, hymyilee Jouni.
Lapset arvostavat kuuntelijaa
Noora on isän tyttö, sen näkee heti kun kotiovi aukeaa. Tyttö ryntää isänsä syliin ja kiehnaa siinä tiiviisti.
– Joskus Noora soittaa ja sanoo että on ikävä. Silloin on tultava, kertoo Jouni.
Isoimmista lapsista osa pysyttelee huoneissaan.
– Siellä ne on älypuhelimissaan ja peleissään, puistelee Jouni päätään.
Hän ei pidä itseään minkäänlaisena kasvatuksen ammattilaisena, mutta jonkinlaisena onnistujana silti.
– Ei näistä kenestäkään ole pölkkypäitä tullut, aivan järjissään ovat kaikki. Kai sitä on jotenkin onnistunut, myhäilee Lehtola.
Iltalukioon lähtöä tekevä Josefiina,18, käy isänsä kanssa läpi autonsa mahdollisia vikoja. Jouni on hankkinut jo kahdelle lapselle ajoluvalla kortit, mutta autojen osalta hänen apuaan tarvitaan vielä.
– Ajelet vielä pari päivää ja katsotaan sitten, neuvoo Jouni kuunneltuaan pikkuvikojen olemusta.
Josefiina kiittelee isänsä luonnetta.
– Isälle voi kertoa mitä vain. Ei ole mitään asiaa, mitä hänelle ei voisi puhua. Hän jaksaa kuunnella aina, kehuu lukiolainen.
Myös Veeti, joka täyttää näinä päivinä 14 vuotta, kehuu isäänsä. Millainen isä sitten on?
– Isä on omanlainen, ei missään nimessä tavallinen! Mutta hyvällä lailla omanlainen, kiirehtii Veeti selvittämään.
Huumori auttaa arjessa
Uusperheiden elämä voi olla mutkikastakin, mutta Jouni arvelee olevansa onnekas.
– Hyvin se sujuu. Lapset tulevat ja menevät, ei ole ongelmia.
Arki on silti aika ajoin hektistä yrittäjän työtä ja perhearkea yhdistellessä.
– Sitähän se kyllä on. Mutta hyvin tässä selvitään.
Isänä Jouni arvelee olevansa huumorintajuinen ja helposti lähestyttävä.
– Huutaa ei tarvitse koskaan, mutta luulen, että minusta näkee, jos kaikki ei ole mennyt niin kuin piti, kuvailee Lehtola.
Isänpäivänä hän herkistyy aina.
– Lapset ovat tärkeintä maailmassa. Niiden takia sitä lähtee aamulla töihin ja niiden vuoksi tulee töistä takaisin, sanoo Jouni.