Teknavi kävi piipahtamassa maailmaa kolmiulotteiseksi mallintavan Heren toimistolla Berliinissä. Audin, BMW:n ja Daimlerin yhteisomistukessa oleva Here kartoittaa parhaillaan maailmaa sellaiseksi, jossa autot voivat ottaa sopivassa vaiheessa ohjat.
Ensimmäinen haaste on tarpeeksi tarkan kartaston luominen, jossa auto tietää koko ajan muutaman sentin tarkkuudella, missä se liikkuu. Kun tämä on saavutettu, ja lakipykälät sen sallivat, autot voivat ottaa ohjat ihmisiltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että autot liikkuvat teillä optimaalista vauhtia.
Meille kaikkia autoa ajaneille on kertynyt ajovuosien ja kokemusten myötä tietty rutiini. Päivällä ja hyvällä kelillä on helppo ajaa suurempaa nopeutta kuin yöllä tai huonossa säässä. Ja kyllähän keli vaikuttaa auton suorituskykyyn, mutta esimerkiksi kellon ajalla ei ole tähän merkitystä. Ja myös kelin vaikutus on sellainen, että osa meistä arkailee enemmän, kun taas toiset ajavat jopa yltiöpäisen rohkeasti. Voidakseen ennakoida ihmisten liikkeitä ratin takana, auton tekoälyn on ymmärrettävä kaikki tämä.
Kun auto sitten vihdoin ottaa ohjat, kuljettajan on tunnettava olonsa turvalliseksi.
Avain tähän on autoista kerättävä data. Here kerää jatkuvasti tietoa mm. kuljettajien polkimien käytöstä ja ohjausliikkeistä. Ja kun autot kommunikoivat keskenään, tekoäly oppii lukemaan liikennettä ihmisten näkökulmasta. Vauhdit alenevat sateella, ja silloin sataa, kun auton pyyhkimet ovat toiminnassa. Autoista kerättävän datan avulla auto pystyy itse asiassa jopa luomaan tarkan sääkartan ympäristöstään.
Ja kun auto sitten vihdoin ottaa ohjat, kuljettajan on tunnettava olonsa turvalliseksi. Myös tämä edellyttää sitä, että auton tekoäly ymmärtää ihmisten käyttäytymisen. Jos auto ajaisi itse esimerkiksi maksimaalisella mahdollisella nopeudella mutkaan, moni ratakokemusta omaamaton autoilija varmasti pelästyisi. Siksi autonomisen autonkin on ajettava kuin keskivertokuskin. Mutta… vaikka auto ajaisikin kuin keskivertokuski, se tietää koko ajan, mitä sitä odottaa seuraavan mutkan takana.