Joka viidettä 6-vuotiasta poikaa ei kehuta – "Täällä halutaan aina takertua negatiiviseen"

Sujuva lauluesitys keräsi äänekkäät aplodit. Kehut lämmittivät, vaikka kyseessä ei ollut tyttöjen suurin yleisö. Sade ja Tuuli harrastavat teatteria, jossa tehdään pienoisnäytelmiä. Lisäksi tietysti leikitään kavereiden kanssa. Tylsää ei ole koskaan. 

– Meillä on tosi paljon kavereita, kavereina on kaksi Emmaakin, Tuuli Myllyniemi taustoittaa. 

Tyttöjen vastaukset ovat kuin suoraan kuusivuotiaiden hyvinvointia mittaavasta lapsibarometrista. Selvityksen mukaan valtaosa heistä voi hyvin. Melkein kaikilla lapsilla on kavereita ja he kokevat aikuisten kuuntelevan heitä niin kotona kuin päiväkodissa.  

Lähes kaikki osaavat myös kertoa vahvuuksiaan. Yleisimmin mainitaan liikunta sekä piirtäminen ja askartelu. 

– Minä olen hyvä ajamaan pyörällä jyrkistä mäistä. Ja sanataiteessa, sanoo Sade Myllyniemi. 

Kehu otettiin kehuskeluna 

Tutkimus kertoo myös huolestuttavista seikoista. Pojista vain kolme neljästä kokee saavansa kehuja. 18 prosenttia ei koe saavansa kehuja ja loput eivät osaa sanoa asiaa varmaksi. Tytöistä lähes yhdeksän kymmenestä sanoo saavansa kehuja. 

Tämä sukupuolten välinen ero on tilastollisesti tutkimuksen ainoa merkittävä poikkeama. Julkistustilaisuudessa selitykseksi tarjottiin muun muassa sitä, että pojat joutuvat tyttöjä helpommin vaikeuksiin ja saavat huonoa palautetta. Arvostelu voi myös jäädä mieleen kehuja syvemmin. 

Dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaara Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta sanoi, että Suomessa ihmisten pitäisi yleisesti kehua toisiaan paljon enemmän. 

– Täällä halutaan aina takertua negatiiviseen. Kukaan ei ole vielä hajonnut kehuista, hän sanoi. 

Tutkimuksen mukaan lasten vastauksiin saattoi myös vaikuttaa sanan kehu epämääräisyys. Osa lapsista ymmärsi sanan kielteisesti kehuskeluna. 

Osa ei tiedä, missä on hyvä 

Lapsiasiavaltuutetun toimiston ylitarkastajan Terhi Tuukkasen mielestä tutkimus herättää positiivisesta yleiskuvasta huolimatta huolta lasten eriarvoisuudesta. Pieni ryhmä kuusivuotiaista ei tunnista myönteisiä asioita elämässään. Noin kymmenesosa ei esimerkiksi osannut sanoa mitään, missä olisi hyvä. 

Epäluottamuksesta viestivissä lapsissa painottuu poikien ja niiden osuus, joiden vanhemmilla ei ole korkeakoulututkintoa tai joiden tulot jäävät alle 70000 euron. Erot ovat kuitenkin pieniä, eikä suoria johtopäätöksiä voida pienen vastausmäärän vuoksi tehdä.