Joel Harkimo on päässyt maan kamaralle ylitettyään Atlantin yksinpurjehduksella.
Joel Harkimo päätti yksinpurjehduksensa Atlantin yli sunnuntaina 30. maaliskuuta Karibian Antigualle. Harkimoa kuultiin maanantaina Viiden jälkeen -ohjelman lähetyksessä, jossa hän tunnelmoi puhelimitse suoritustaan.
Tunnelmansa Harkimo kuvaili olevan yhä tällä hetkellä "uskomattomat". Päivä, jolloin hän saapui määränpäähänsä, oli sellainen jonka hän tulee muistamaan lopun ikäänsä. Harkimo on haaveillut vastaavasta purjehduksesta kertomansa mukaan pikkulapsesta saakka.
– Nyt eilen se toteutui. Oli kyllä semmoinen päivä, etten tule kyllä koskaan unohtamaan, fiilis on ihan uskomaton, Harkimo kertoi lähetyksessä.
Suoritukseen Harkimo valmistautui parin vuoden ajan. Yhteensä hän oli yksin Atlantilla 36 päivän ajan. Liikkeelle hän lähti Portugalin rannikolta.
Kun hän lopulta näki maan lähestyvän Karibialla, tuli itku moneen otteeseen.
– Tuossakin Instagram-videossa on hauskaa, että näin maata paljon aikaisemmin, mutta sitä ei olisi kameraan näkynyt. Niin siinä tuli aika monet itkut jo ennen kuin yritikin kuvatakaan sitä videota. Mutta sitten kun kuvasin, niin tunteet ottivat vallan.
– Se oli oikeasti mulle tosi merkityksellinen hetki, että olen tätä saarta 36 päivää etsinyt täällä Atlantilla, ja sitten kun näen ja löydän sen, niin siihen hetkeen kulminoitui monen vuoden työ ja kymmenien vuosien haaveilu, niin se oli tosi tunteikas hetki mulle.
Matkalla oli myös useita vaikeita hetkiä. Myrskyisät säät vaikeuttivat muun muassa lepäämistä ja Harkimo koki myös henkilökohtaista surua matkan aikana perheenjäsenensä menetyksen johdosta. Harkimon setä Roy Harkimo menehtyi helmikuun lopussa 69-vuotiaana.
Saatuaan tiedon setänsä menehtymisestä Harkimo oli miettinyt pitäisikö hänen keskeyttää purjehdus ja palata kotiin perheensä luokse. Lopulta Harkimo päätti kuitenkin jatkaa matkaa ja omisti purjehduksen Roy-sedälleen.
– Meikäläistä vähän testattiin matkan varrella, mutta olin päättänyt, että tämä kyllä tehdään, tämä vedetään loppuun asti. Niin ei ollut kahta kysymystäkään, että olisin jotenkin keskeyttänyt tai luovuttanut, vaan kyllä se oli pakko vetää maaliin.