Perhe on pitänyt Joel Hallikaisen elämän myrskyissä pinnalla ja pakottanut kiivaimpina vuosina pysähtymään.
Avioliitto on tahtotila. Jo vihkivalassa tulevalta avioparilta kysytään "tahdotko rakastaa". Joel ja Pia Hallikainen ovat tahtoneet vuodesta 1986, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
1990-luvulla suosion huipulla ratsastanutta Joel Hallikaista vietiin niin kovaa, että perhe painui elämän tärkeysjärjestyksessä taka-alalle. 2000-luvun vaihteessa kaksilapsinen perhe täydentyi kolmannella lapsella ja vuoden päästä vielä kaksosilla.
Perheenisä tajusi, ettei elämä voi jatkua entisellään.
− Kun kaksi vanhinta lastani olivat pieniä, olin keikalla aina, kun tapahtui jotain merkittävää, Hallikainen myöntää.
Perheenlisäyksen ja oman henkilökohtaisen uupumisen myötä Hallikainen teki rohkean ratkaisun. Hän vetäytyi täysin julkisuudesta ja vietti kaksi vuotta koti-isänä.
Kansansuosikki uskalsi tarttua mahdollisuuteen ymmärrettyään, ettei hän voi saada viihdetaivaalta yhtään enempää.
− Kysymys on sitoutumisesta. Minulla oli mahdollisuus siihen. Kaikilla ei ole, Hallikainen tiedostaa.
Isättömän miehen missio
Hallikaisen oman lapsuuden kipupiste liittyy isättömyyteen. Isän kaipuu oli jatkuvasti läsnä. Kansansuosikki ei tänäkään päivänä tiedä, miltä tuntuu, kun mies ottaa polvelle, ilmaisee välittävänsä.
− Siksi oma roolini olla isä on niin suuri asia minulle. Ajattelin, ettei lasteni tarvitse kokea samaa.
Koti-isärupeaman alussa Hallikainen asetti itselleen tavoitteen. Hän halusi olla lapsen luottamuksen arvoinen hyvin konkreettisella tavalla.
− Kun pieni lapsi ottaa ensiaskeleitaan ja kaatuu, hän huutaa pääsääntöisesti "äiti". Otin missioksi, että hän huutaa "isä".
− Ensin kuului kops, sitten kuului isä. Sellaista ei osteta, sellainen ansaitaan, Hallikainen kuittaa lopputuloksen onnellisena.
Vaikeudet kasvattavat
Perhearki pienten lasten kanssa sisältää tunteita laidasta laitaan. Hallikainen tiedostaa viidenkympin kynnyksellä, että elämässä on erilaisia jaksoja. Jälkikäteen ihminen huomaa, että pahat paikat ovatkin kasvun paikkoja.
− Kun oma elämäni oli sekaista ja rikkinäistä, ja siihen tulivat vielä pienet lapset, päällä oli jatkuva mankelointi. Oman egon oli pienennyttävä. On paradoksi, että sen on pienennyttävä suurentuakseen.
Tänä päivänä viisilapsinen suurperhe elää perheenisän mukaan komenteluvaihetta. Mene sinne, ole nyt! Esikoistytär on 23 vuotta, pikkuveli 21, pikkusisko 12 ja kaksoset kymmenen.
Isommat lapset, isommat huolet, Hallikainen yhtyy sanontaan. Hetkeäkään hän ei silti vaihtaisi pois.
− Suurin saavutus, minkä olen saanut, on se, että minulla on perhe kasassa. Sitä ei ole myöntänyt mikään raati. Kaiken muun olen saanut kansalta, Hallikainen lausuu.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen